Blogi Velmu Rölli Muut koirat Santtu † Sini † Ruudun takana Kalenteri

2015

29.12.2015
Vuosi vetelee jälleen kerran viimeisiään ja on aika kurkata kuluneeseen vuoteen. Tähän vuoteen oli erityisen raskasta palata. Vuoteen sisältyi paljon hyviä hetkiä ja iloa, mutta myös lohdutonta surua, joka tulee ottamaan oman aikansa. Ei kulu päivääkään ilman ikävää. Santtu oli tärkein asia minun elämässäni. Sain herätä sen kanssa jokaiseen aamuun, kunnes tuli se kamala päivä, kun Hörökorva ei hypännytkään aamulla sänkyyn.

Lähes kaikki vuodelle asettamani tavoitteet täytimme. Olin toivonut AVO1-tulosta, voittajan liikkeiden oppimista, agilitykisojen korkkausta, muutamia mätsäreitä/näyttelyitä ja turkin pitämistä koko ajan siistinä.  Ainoastaan voittajan liikkeiden osaaminen jäi hieman vajaaksi, vaikka näyttikin siltä, että joulukuussa pääsemme korkkaamaan kyseisen luokan. Emme päässeet, emmekä tule pääsemäänkään.

Tammikuussa ei tapahtunut mitään kovin ihmeellistä. Vuosi vaihtui tutuissa merkeissä (postaus).  Lenkkeilimme mitä ilmeisimmin talvisissa ja kauniissa maisemissa paljon, hoidimme turkkia, lopettelimme harrastustaukoa, saimme lisää huonoja uutisia Oton terveyden saralta ja vierailimme eläinlääkärillä Santun jäädytettyä arat paikkansa.

Helmikuussa uskalsimme jäälle ensimmäisen kerran, pidimme treenitaukoa ja Santtu sairasteli virtsatietulehduksen merkeissä. 

Helmikuun ja maaliskuun välissä Otto täytti kolme vuotta. Maaliskuussa oli jo melko lumetonta ja kuraista. Jatkoimme Santun kanssa tokon saralla treenaamista. Rölli kotiutui.

Huhtikuussa Otto pääsi kentälle hömppäilemään ja Rölli leikkimään. Santtu oli omituinen treeneissä, joten se jätti treenaamatta - mitään jumeja ihmeellisempää ei kuitenkaan löytynyt. Treenasimme tokoa ja varasimme koepaikkoja. Vierailimme Liesjärven kansallispuistossa (postaus). Kävimme Santun kanssa myös epiksissä. Kokosin viikkokatsauksen elämästämme.

Toukokuu oli tokontäyteinen, kun kävimme kolmessa tokokokeessa kahden viikon sisään. Santtu todella näytti käppänämäisen puolensa, kun teimme kaikki mahdolliset tulokset: AVO1, AVO2 ja AVO3. Kahdessa viikossa koiran osaamistaso ei kuitenkaan juuri muutu. ;) Treenasimme myös agilityä käyden yhdissä epiksissä. Oton kanssa olimme luonnetestissä

Kesäkuussa teimme kolmen koiran voimin parin päivän lomailun Turun suunnilla, korkkasimme agilitykilpailut, teimme uuden lajikokeilun MEJÄ:n parissa, vietimme juhannusta Liedossa agilitykisojen merkeissä ja nautimme kesästä.

Heinäkuussa emme tehneet mitään kovin ihmeellistä. Kävimme yhdet agilitykilpailut, otimme Santun kanssa lempparikuvasarjani meistä ja treenasimme nuttura hieman löysemmällä pitäen vain hauskaa ja etsien hukkunutta motivaatiota.

Elokuussa olimme jälleen hieman aktiivisempia. Rölli kävi ensimmäisissä mätsäreissään, me kävimme Santun kanssa Tampereella hakemassa kaksi LUVAa ja käppänämestaruuksien kolmannen sijan, pyörähdimme kotimätsäreissä molempien koirien kanssa sijoittuen, näimme Juliaa ja Neraa, kisasimme Tuusulassa, teimme hyvän fysioterapiakäynnin, kävimme Röllin kanssa vielä pentumätsäreissä sijoittuen BIS4-sijalle ja koimme pettymyksen tunteita, kun kisasimme elokuun viimeisen viikonlopun molempina päivinä.

Syyskuussa Santtu sairasti. Kävimme Porvoossa näyttelyissä, joista Santtu sai Marianne Holmilta mieltäni erityisesti lämmittäneen kommentin "Erinomainen varpaisiin asti karkea karva". Syyskuussa kärsimme pienestä treenimotivaatiopulasta.

Lokakuussa maailman parhain pieni Jäävuori nukkui pois. Nuku rauhassa pieni, edelleen järjettömästi kaivaten. <3 (Kävimme myös Teijon retkeilyalueella, jossa Rölli aiheutti huolta miltei hukkumalla suolampeen)

Marraskuu oli hiljaiseloa. Saimme Julian koirineen kylään, haimme Taika-koiran lainaan ja nautimme ensilumesta.

Joulukuussa tapahtui koirakokoonpanossa paljon muutoksia. Taika lähti kotiin, äidilleni tuli uusi koira, Topi, ja tästä noin viikon päästä minun pieni jouluihmeeni, Velmu, kotiutui. Rölli onnistui aiheuttamaan vuoden viimeisille päiville suurta huolta, kun se eilen nieli lenkillä muovipussin. Eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti koiraa koitettiin oksennuttaa, mutta suolapallo ei tuottanut tulosta... Onneksi koira aamuyöstä oksensi muovipussin ulos ja suuremmilta seurauksilta vältyttiin! Enpä kyllä osaa kuvitella, että tällaisia huolia olisi yhdenkään käppänän kanssa... 

Joulun fiiliksiä

26.12.2015

Joulu sujui meillä rauhallisissa merkeissä, vaikka samassa paikassa joulunvietossa oli seitsemän kaksijalkaista ja neljä nelijalkaista. Neljän koiran voimin olimmekin pari päivää ja kaikki sujui onneksi hyvin. Ensimmäisen illan ajan taisin vielä jaksaa jakaa kämppää kahtia, mutta epäkäytännöllisiin järjestelyihin kyllästyttyäni kaikki saivat olla vapaasti keskenään. Mitään kinoja ei onneksi ollut. Röllikin oli iloinen, kun sai ulkona taas juoksukavereita, vaikka kyllä se on käyttäytynyt niin paljon paremmin ollessaan vain yksin lenkillä.

Aattona Velmu oli varsin innokas jouluapulainen. Kuusen alta lähtivät paketit naruista vetämällä pienen koiran matkaan mukaan ja paperitkin kummasti repeilivät vetoleikkien ohella. Aatto oli kyllä pienelle raskas juhla ja se nukahtikin jossain vaiheessa tovin temmellettyään ja nukkui koko loppuillan. Ei näkynyt pientä koiralasta enää siinä vaiheessa, kun olisi saanut tulla kaivamaan omasta joulusukastaan luita ja leluja.

Vilinää ja vilskettä

20.12.2015
Viimeisen blogikirjoituksen jälkeen tilanteet ovat muuttuneet paljon, eikä meille ole tämän johdosta tiedossa kovin rauhallista joulunviettoa - Taikan palautin viime viikonloppuna kotiinsa ja vaihdossa tuli äidilleni uusi koira, Topi, jolla on ikää pian viisi kuukautta. Tämä ei kuitenkaan ollut syy siihen, miksi palautin Taikan jo nyt, sillä uusi napero ei tule vaikuttamaan minun elämääni kovin paljoa. Syy löytyy melko samanlaisesta tilanteesta. Edellisen pentuepettymyksen jälkeen kävin nimittäin joulukuun alkupuolella katsomassa yhtä pentuetta, josta minulle sitten perjantaina kotiutui pentu, pieni jouluihmeeni Velmu.


Röllin pikkupentuaika on vielä hieman turhan elävästi mielessä, joten en ole ehtinyt vetämään mitään vaaleanpunaisia laseja silmieni eteen. Pari ensimmäistä yötä onkin mennyt huonoilla unilla pennun herättäessä välillä huudollaan ja ulkona pissalla ravatessa. Ilokseni sisälle tulevat pissat ovat kuitenkin hieman eri luokkaa kuin tuolla isommalla kaverilla oli aikanaan (tässä puhutaan ihan vielä muutamasta kuukaudesta takaperin) ja pissat ovat tulleet sanomalehdille - sitä ei Rölli koskaan tehnyt. Luulen myös, että pienemmän kaveruksen kanssa tulee selviämään hieman vähemmällä pään seinään hakkaamisella kuin tuon isomman, vaikka omat ongelmansa tulee varmasti Velmunkin kanssa olemaan.


Tuleva vuosi meneekin jälleen hyvin tiiviisti koirien ympärillä - Rölli on vielä täysin keskeneräinen ja samoin on tietenkin Velmukin. Röllinkin kanssa on siis vielä reippaasti työsarkaa tehtävänä (mitä muuta sitä voisi odottaakaan alle vuoden ikäiseltä), minkä lisäksi sen kanssa toivon mukaan pääsee aloittamaan harrastuksia hiljalleen. Vielä kyllä on ihan täysin auki se, mitä tulemme harrastamaan. Minulla olisi kiinnostusta moneen, mutta toki se tulee vaikuttamaan päätöksiin, missä pääsemme harrastamaan. En tietenkään ole kovin perehtynyt tai niin sanotusti sisällä palveluskoirapiireissä, joten harrastuspaikan löytämiseen joutunee näkemään vaivaa. Toivottavasti kuitenkin keksimme jotakin! Toisaalta tuskin Rölli kärsii siitäkään, vaikka harrastaminen rajoittuisi tokoon ja koiran kanssa juoksemiseen. Pääasia kai on se, että molemmat ovat tyytyväisiä.

Talvi tuli, talvi meni

8.12.2015

Kai vielä on ihan aiheellista ja ajankohtaista postata talvisia kuvia ensilumen ajalta parin viikon takaa? On tai ei, niin nyt viimeinkin sain käsiteltyä nämä viimeisetkin ja vaivun horrokseen odottamaan talvea uudelleen. Ei, vaan tämän viikon jälkeen pitäisi helpottaa, kun jaksaa vielä tämän yhden viikon painaa. Ensi viikon jälkeen ollaankin jo joululomalla - minne aika oikein katoaa?


Röllikin täyttää ihan kohta vuoden (kyllä, synttäreitä aletaan laskemaan aina kolme kuukautta etukäteen!) ja vuosi on mennyt yhdessä hujauksessa. Olen nyt alkanut tekemään Röllin kanssa kahdestaan lenkkejä enemmän ja todennut, että piru vie, koiralapsihan osaa käyttäytyä! Tosin koiria ohittaessa se meinaa kiivetä syliin, kun on niin ihanaaaa ja hän haluaa leikkimään, mutta ihan hissunkissun ollaan ilman suurempia hepuleita. Kavereiden kanssa ulkoillessa hihnanpään hermot ovat koetuksella, kun eihän Röllikään malta käyttäytyä, jos kaksi muuta kiljuu vieressä.


Mitä kahteen muuhun kiljujaan tulee, lähtee Taika kotiin tulevana viikonloppuna. On kyllä ollut kiva, kun se sai meille tulla lainaan, ja olen muistanut, kuinka kivoja tyttökoirat ovatkaan - aina on joku tulossa syliin! Tosin Röllikin olisi omasta mielestään vielä ihan kelpo sylikoira, mutta minä olen jostain syystä hieman eri mieltä kyseisestä asiasta, jos koiran pelkkä pää peittää koko sylini. :D