Paluu harrastusten pariin

 

Santun kanssa olemme hiljalleen kuluneella viikolla lopetelleet pienoista harrastuslomaamme. Käppänä on päässyt niin tokoilemaan kuin aksailemaankin ja harvinaista kyllä, kaikesta on tällä hetkellä todella hyvä fiilis. Tokotreenejä olemme viikolla tehneet kolmet ja Santtu on tehnyt aivan uskomattomalla vireellä hommia! Onhan aiemminkin tosin ollut ongelmia vireen siirtämisessä kokeeseen, mutta emmeköhän me pian taas lähde kokeilemaan, miltä homma näyttää kokeessa. Ruudunkin harjoittelua on jatkettu hyvällä menestyksellä, vaikka valmiiseen liikkeeseen onkin vielä pitkä matka.

Agilityäkin palauteltiin eilen mieliin uudessa ryhmässä kera uuden vetäjän suurin piirtein ylläolevan kaltaisella radalla. Piirroksessa on suunnilleen kaikki pielessä taas, mutta menkööt. Uudelta vetäjältä tuli paljon hyviä pointteja esille: hän huomasi, että kontaktiesteillä käyttäydyn itse aivan ristiriitaisesti. Olen vaivalla opettanut koiran pysähtymään, vaikka itse jatkan juoksua, mutta koiran pysähdyttyä pysähdynkin itse - siis juostuani ensin, kunnes se on pysähtynyt. Siinä ei ole mitään logiikkaa. Minun pitäisi itse myös muistaa odottaa Santtua esimerkiksi putkilla, koska juoksen sen verran nopeasti verrattuna koiran vauhtiin, että olen muuten sitä liikaa edellä ja esimerkiksi pienessä tilassa vauhtini pysähtyy tämän johdosta kokonaan. Ihan kuin tästä olisi kuultu ennenkin Santun kanssa. Mitään varsinaisia ongelmakohtia radalla ei ollut ja sen juokseminen tuntui ehkä turhankin helpolta. Tästä kuitenkin on kiva lähteä puurtamaan kohti kevättä!