Blogi Velmu Rölli Muut koirat Santtu † Sini † Ruudun takana Kalenteri

Treenaamisen vaikeus

27.9.2015

Perjantaina meillä oli pitkästä aikaa aikaa kunnollisiin treeneihin Santun kanssa. Oli kuitenkin yllättävän vaikeaa yrittää suunnitella mitään järkevää treenisisältöä, kun treenamatta oli tullut oltua niin pitkä aika jälleen. Säännöllisyyden myötä yleensä treenien suunnittelu on helppoa ja treenaamaan on kova hinkukin. Kai tekeminen ja tekemisestä puhuminen lisää halua myös tehdä itse asiaa.

Vaikka oli jokseenkin vaikeaa ja takkuisen tuntuista lähteä treenaamaan rutiinin puuttuessa, saimme jokseenkin järkevän treenisisällön koottua. Ruutua teimme vähän joka liikkeiden lomassa ja Santtu löysi sen hyvin ensimmäisellä kerrallakin. Ohjatun noudon kanssa meillä oli ongelmia väärän kapulan lukitsemisen kanssa, kun jostain syystä Santtu olisi halunnut hakea vain vasenta kapulaa. Tätä saimmekin työstää melko kauan ja erottelutreenejä tarvitaan selkeästi vielä paljon lisää.

Teimme myös kaukoja. Santtu oli turhan korkeassa vireessä (kyllä, Hörökorva oli kuin mikäkin tättähäärä, joka sähisi intoa!) ja tarjosi kaikkea ennen kuin ehdin mitään käskyttämään. Saimme kuitenkin oikein hyvän istu-maahan-seiso-istu-sarjan lopulta tehtyä. Kaukot alkavat olemaan mielestäni todella hyvällä mallilla, mutta niitähän me olemmekin hinkanneet eniten. Seuruutakin tuli työstettyä ja Santtu teki todella kivassa vireessä! Peruutusten kanssa kyllä on vielä työstettävää paljon, sillä ensimmäisenä Santtu tarjoaa perusasennossa takaperin pomppimista. Peruuttamista ylhäällä pitää vielä vahvistaa rutkasti.


Tutumpiakin liikkeitä teimme. Nouto oli erinomainen ja Santtu palautti kapulan yhtä nopeasti kuin hakikin. Luoksaria teimme vuoroin pysäytyksellä ja vuoroin ilman. Ensimmäinen pysähdys oli melko huono liian kovasta vauhdista johtuen, mutta loput olivat parempia. Hieman liukumista oli kaikissa kuitenkin havaittavissa. Pysähtyminen kuitenkin on edelleen muistissa Santulla hyvin, joten uskon, ettei tämän korjaamiseen tarvita paljoa treenikertoja ja ennemmin minun pitääkin muistaa, etten tee liikaa pysähdyksiä, koska Santtu ennakoi helposti.

Täytyy toivoa, että saisin jatkossa treenaamisen mahdutettua normaaliin arkiviikkoomme paremmin. Se vain tahtoo yleensä olla valintatilanne pitkän lenkin tai treenien välillä, mutta ehkei lenkin lyhentäminen esimerkiksi kerran tai kahdestikaan viikossa olisi vielä haitaksi. Näillä treenimäärillä on kuitenkaan turha odottaa, että treenaaminen olisi muuta kuin iloista hömppäilyä. Vahvojen ja muistissa olevien liikkeiden ylläpitämiseen se sopii, mutta uusien tai hiottavien asioiden kanssa se ei ole toimiva ratkaisu.

Talviprojekti

18.9.2015

Sen lisäksi, että vakaasti olen päättänyt Santun olevan valmis voittajaan joulukuussa, saimme agilityn saralta eilen hieman tähdellisempää treenisuunnitelmaa, kun kävimme toista kertaa Jennan treeneissä. Mitään suurempaa ongelmaa ei ollut, mutta ohjaajan pitäisi enemmän vielä oppia miettimään linjoja koiran kannalta ja myös ehkä muistaa kiemurainen rata. Santtu kyllä osaa ja tekee, vaikka se ei olekaan yhtä nopea kuin moni muu. Olenkin melko varma, että Santtu on melko "nollavarma" koira joskus hamassa tulevaisuudessa, jahka minä vain osaan sitä ohjata.


Talven tulemme painimaan toivottavasti onnistunein tuloksin juoksukontaktien kimpussa. Olin jo itse miettinyt tätä jonkin aikaa vakavissani, mutta pieni "en tiedä" siinsi kuitenkin mielessäni. Jenna kuitenkin sanoi, että ehdottomasti juoksukontaktit Santulle. Sen nykyinen suoritustapa yksinkertaisesti vie liikaa aikaa, minkä olen toki aiemmin itsekin jo tiedostanut. Vaikka tässä kahden vuoden aikana on koitettu ties mitä keinoja, ei Santtua yksinkertaisesti saa juoksemaan alas asti, jos sillä on pieninkään aikomus pysähtyä. Puolessa välin kontaktiestettä hidastaminen on äärimmäisen hidasta ja katkaisee aina koko radankin jollain tavalla meidän kohdallamme,


Tosin aiemmalla kokemuksella sanon, että ennen kuin minulle tulee suoranainen treeniraivo, ei tavoite täyty. Treeniraivo tarkoittaa sitä, että on käsittämätön pakko lähteä treenaamaan vielä illalla kymmenen jälkeen, kun vihdoinkin raahautuu puolikuolleena kotiin. Silloin ei oikeastaan edes halua treenata, mutta jostain takaraivosta kumpuaa suoranainen palo. Juuri nyt minulla ei ole moista paloa minkään harrastuksen kanssa ja luultavasti moinen tulee sitten, kun rämmitään polveen asti hangessa tai jotakin. :D Se jää nähtäväksi. Juuri tämän palon puuttumisen vuoksi en ole kovin varmoin mielin tekemässä koirasta joulukuuhun mennessä voittajavalmistakaan, mutta eihän meillä mitään kiirettä ole. Treenataan sitten, kun siltä tuntuu.

Santtu poseeraamassa uuden pantansa kanssa - koska tämä oli jo tuloillaan, ei viime viikonlopun näyttelyistä tarttunut tuliaisia. Olen jo ajat sitten lopettanut laskemisen, mitä tulee Santun pantojen lukumäärään. Ei niitä muilla olekaan jokaiselle viikon- ja kuukaudenpäivälle omaansa. ;) 

Onnistunut näyttelyreissu

14.9.2015
Aamu alkoi eilen lupaavasti, kun herätyskellon pirahtaessa kuudelta soimaan vaikutti Santtu täysin normaalilta. Olin ollut illalla leikkioptimisti ja pakannut sen tavarat mukaan jättäen kuitenkin koiran pesemättä. Aamulenkillä laitoin iloisia viestejä ties kenelle ja minulle vastattiin, että näyttelyihin vaan, kun epäröin vähän, uskaltaako Santun kanssa kuitenkaan lähteä misseilemään. Vähän kiire kyllä tuli, kun yhden koiran jalatkin tuli pestäviksi (valkoiset on pakko pestä...) ja pitihän ne nyt jokseenkin kuivatakin.


Paikan päällä oltiin kuitenkin ihan hyvissä ajoin, kun lähtö sujui aikataulujen mukaisesti. Ensin oli Röllin kehän vuoro. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Rölli seisoi paikoillaan, ei syönyt ketään ja käyttäytyi muutenkin ihan asiallisesti. Tuomarina oli Terje Lindström. Rölli sai seuraavanlaisen arvostelun: "7 months. Big, very light & immature body. Good length of head. Enough neck. Need more angulation in front. Ribcage should be deeper. Good bones & feet. Not in top coat condition."


Röllin kehän jälkeen odotimmekin monen monta pitkästyttävää tuntia ennen kuin Santtu pääsi kehään. Kun kahteen yöhön oli nukkunut yhden yön unien verran, oli fiilis melko väsynyt ja jututkin sen mukaisia. :D Retkeilytuolimmekin olivat jääneet isäni autotalliin auton korjauksen yhteydessä, joten istuimme vain takin ja villapaidan päällä nurmella. Onneksi ei alkanut satamaan, vaikka sää muuttui melko epävarman näköiseksi jossain vaiheessa päivää, sillä iso sateenvarjommekin oli kaikkea muuta kuin mukana.

Santun innostamista ennen kehää. :D Valitettavasti fiilikset lopahtivat ennen sitä! 

Viimein jossain neljän tunnin istuskelujen jälkeen pääsimme kehään. Tuomarina oli Marianne Holm, jolta odotetusti AVO-H. Minusta oli outoa, kun Santtu ei joutunut edes mitattavaksi, vaikka kukaan ei vielä ikinä ole silmämääräisesti uskonut sen olevan oikean kokoinen. Arvostelu oli seuraavanlainen: "Suuri ja ilmava?, Kokoon sopiva luusto. Hyvä otsapenger. Hieman leveä kallo. Kuono saisi olla enemmän täyttynyt. Toivoisin tummemman pigmentin. Eturinnan tulisi olla kehittyneempi. Turhan luisu lantio. Erinomainen varpaisiin asti karkea karva. Tänään kovasti keksiä. Liikkuu leveästi ja taka-askel voimaton."


Olen oikein tyytyväinen päivään. Kuten kirjoitin jo aiemmin, Rölli käyttäytyi ihan hyvin ja sai mielestäni todenmukaisen arvostelun. 7kk ikäinen koira saakin olla "lapsellinen" ja mielummin jotain muuta mallia kuin molossi. Junnukehiin suuntaamme sen kanssa varmasti lähempänä puolentoista vuoden ikää kuin vuoden ikää, jotta se ehtii kehittymään siihen mennessä jo jonkin verran. Santtukin sai oikein hyvän arvostelun, josta on suurennettuna tietenkin paras kohta. :D Josefiinan mukaan kyseisen kohdan voisi jopa lisätä Santun meriittilistaan. En oikein tiedä, pitäisikö päivään olla todella pettynyt, kun se oli "tulokseton", mutta minä en ainakaan ole. Ehkä se vain todistaa sen, että olen melkoinen antinäyttelyihminen.

Peruuntuneita suunnitelmia

12.9.2015

Eläinten kanssahan ei tunnetusti mene mikään suunnitelmien mukaisesti. Eipä mennyt tämän viikonlopun osaltakaan. Perjantaina tullessani illalla kotiin oli vastassani tärisevä Santtu ja heti siinä kohdin hälytyskellot soivat korvissani. Santtu on tärissyt ainoastaan ollessaan kipeä. Sitten kuulin, että oli se päivälläkin tärissyt hetken. Santtu vaikutti muutenkin kipeän oloiselta, joten tyhjensin sen anaalirauhaset ja toivoin vaivan menevän sillä ohi. Särkylääkettäkin koira sai ja yö nukuttiin tiedottoman toiveikkaissa tunnelmissa.

Aamulla pudotus todellisuuteen oli kuitenkin varsin karu. Herätyskello soi kuuden pintaan ja Santtu oli todella kipeän oloinen. Se tärisi kuin horkkainen, ei suostunut nousemaan ylös ja jouduin kantamaan sen ulos pissalle. Ulkona se hädin tuskin suostui pissaamaan ja jäi jumittamaan paikoilleen täristen. Sylikyydiksihän se kotiinkin päin meni ja jälkipäivän sijasta otimme suunnaksemme eläinlääkärin. Tässä välissä annoin Santulle kipulääkettä ja sen olo helpottui taas. 

Eläinlääkärin valinnassakaan ei mennyt ihan nappiin. Kunnaneläinlääkäri suljettiin heti kättelyssä pois laskuista, koska ei siellä kuitenkaan olisi valmiuksia tutkia, mikä koiraa vaivaa. Vakioeläinklinikkamme oli valitettavasti lopettanut päivystyslauantait, joten vaihtoehto tarvitsi etsiä kauempaa. Googlen perusteella sitten valitsimme eläinklinikan, joka kuitenkin paikan päällä osoittautui valitettavasti ihan yhtä hyväksi vaihtoehdoksi kuin kunnaneläinlääkärikin... Mitään valmiuksia ei ollut tutkia koiraa, joten koska tunnustellessa ei tuntunut mitään poikkeavaa, todettiin koira "terveeksi". Oikeastaan ei ole siis mitään tietoa siitä, mikä Santtua vaivaa. Kipulääkettä vaan koiralle nassuun ja pahoin pelkään, että maanantaina saamme mennä jollekin kunnolliselle klinikalle tutkituttamaan koiran. Täytyy vain toivoa, että Santun olotila ei ainakaan huononisi viikonlopun aikana. 

Huomenna tietenkin suuntaamme Porvooseen vain yhden koiran voimin. Santun aiheuttaman huolen ohella minua harmittaa järjettömästi tämän viikonlopun pilalle meneminen. Eihän näille mitään mahda, mutta olin todella paljon odottanut jälkipäivää, ja sitä, että saisin vihdoinkin Santusta Porvoossa tuomaroivalta tuomarilta arvostelun. No, nytpä jäivät molemmat väliin ja viikonloppuun laitetut roposetkin heitettiin kankkulan kaivoon. Kasvattajakin teki "turhaa" työtä trimmatessaan koiran, eikä minua nappaisi tällä hetkellä yhtään lähteä Röllin kanssa Porvooseen. Olin oikeastaan enemmän odottanut Santun arvostelua. 

Postauksen kuvat ovat elokuun hellepäiviltä. 

Eloton elokuu

1.9.2015
No ei nyt ihan niinkään, mutta kyllä henkeä koeteltiin moneen otteeseen hirveiden hellepäivien alla, kun ainoa järkevä aika lenkille oli joskus yön pimeyden tullessa. Pari kertaa eksyimme lenkkeilemään päivällä ja kyllä siinä sai pelätä koiran osalta lämpöhalvausta ja omistajan osalta pökertymistä, kun puolen litran vesipullo ei riittänyt mihinkään. Enkä tosiaan liioittele (ainakaan kovin paljoa) pelätessäni lämpöhalvausta. Santun kohdalla yhtenä päivänä huolestuin todella paljon, kun se jäi vain pusikkoon makaamaan, eikä enää reagoinut mihinkään sanottuun tai mennyt viereiseen lammikkoon juomaan, kuten kaksi muuta tekivät. Onneksi minulla kuitenkin oli juomapullo mukanani ja sain koiran juotettua siitä, minkä jälkeen se virkosi.

Elokuussa...
(Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä)

1. Nautimme kauniista illoista. 2. Vietimme kokonaisen päivän kisoissa, kun olin töissä. Röllikin oli pätevä häkkikoira, joskin totesin sen jo tarvitsevan isomman häkin...  3. Kauhistelimme pienen pojan kasvua. Kuusi kuukautta mittarissa jo! 4. Aktivoiduimme jälkipuolella ja sudimme pari verijälkeä Santulle. Metsässäkin oli kyllä niin kuuma, että aamuvarhainkin tehtynä fiilis oli kammottava.

1. Lenkkeilimme useampaan otteeseen tällaisilla hienoilla kallioisilla poluilla kaupungissa ollessamme. 2. Fiilistelimme auringonlaskuja 3. Rölli hoksasi, että pensaissa kasvaa ruokaa. Sen jälkeen se ei muuta tehnytkään kuin haistellut ja etsinyt vattupuskia! Jostain syystä pienisuuri koiralapsi ei päässyt minun mukaani marjastamaan... 4. Nautimme sumuisista aamuista

1-3. Lenkkeilimme erilaisissa maisemissa

1. Nautimme veden läheisyydestä paahtavan kuumilla lenkeillä. 2. Lenkkeilimme edelleen kallioisissa paikoissa. 3. Kärsimme kuumuudesta. 4. Pongasimme Loch Nessin hirviön vedestä muutamaan otteeseen...

1. Kävimme iltaisin pari kertaa seuran kentällä treenaamassa aksaakin, vaikka ryhmätreenit jäivät kisojen vuoksi väliin. Useimmiten sattui aika upeat auringonlaskut treeniajankohtaan! 2. Lenkkeilimme vielä vähän lisää. 3. Kävimme Tampereella kisaamassa kahden LUVA:n ja kääpiösnautserien agilitymestaruuden kolmannen sijan verran. 4. Yritimme ottaa yhteiskuvia, jotka muuten nekin ovat blogissa vielä julkaisematta!

1. Ihailimme aamuja 2. Lenkkeilimme usein tällaisella kokoonpanolla. 3. Kirosimme kaupunkilaisialintuja. Tai siis minä kirosin, Santtu varmaan kirosi hihnaansa... Santun nyt vielä saa jotenkin kuljetettua mukaansa, mutta Rölliä ei kisko kuin jonkinlaisella hinauslaitteella, jos se laittaa jarrut päälle. :D

1-4. Teimme hienoja iltalenkkejä kaksin, kolmistaan ja nelistään. 

1. Seikkailimme ihmisasutuksenkin keskellä toisinaan. Tässä olimme menossa fyssarille, jolta saimme varsin armollisen tuomion. 2. Havahduin siihen, kuinka kivat kinttukarvat Santulla onkaan laatunsa puolesta tällä hetkellä. Hirveän räjähtäneet ja pitkäthän nuo kyllä olivat kuvanottohetkellä. 3. Santtu kyseli kovin, miten tämä järjestely nyt näin päin menee, kun joutui parit iltalenkit olemaan hihnassa toisten ollessa vapaana, kun yleensä Santtu on se vapaana oleva...

1. Pyörähdimme kotimätsäreissä: Santtu pienten aikuisten 2. & Rölli pentujen SIN1, BIS5 2. Kilpailimme Tuusulassa: palkintojenjaossa oli käppänäedustus. Santtu kovin tykkäsi tytöstä, joka ei ollut ihan samaa mieltä Hörökorvasta... 3. Treenasimme jopa tokoa joskus! Oikeastaan tuli tehtyä useammatkin treenit, mutta niistä kirjoittelu jäi ajatuksen tasolle. Lyhyesti sanottuna en ole ollenkaan niin varma enää uusien liikkeiden suhteen... Ruudun kanssa olemme ottaneet takapakkia ja paljon. 4. Kävimme Klaukkalassa pentumätsäreissä. Kolkon koiralapsen tulos oli melko yllättävä: PUN1, BIS4.

1. Taistelimme muutamaan kertaan hihnasta - useimmiten silloin, kun harjoittelimme sivulletuloja ja seuruuta lenkkien yhteydessä. 2. Lenkkeilimme rantamaisemissa. 3. Röllikin näytti välillä ylväältä pölvästin sijaan... Yleensä tilanne kyllä oli ohi ennen kuin olin kaivanut kännykän taskustani. 4. Pikkupojat nauttivat reissusta ilman Hirmua. Matkustusmukavuus taattu! Tässä suuntana oli Lieto, jossa tosiaan kisasimme kolme agilityrataa Santun kanssa: 5rv (2. sija), hyl, 5rv (3.sija).

1-4. Ihastelimme syksyn tuloa. 

1. Treenasimme sitä tokoa. Seuruun kanssa olemme työstäneet peruutuksia ja ne tuntuvat edistyneen. 2. Onnistuin taltioimaan luonne-erot yhteen kuvaan. Santtu suorastaan unelmoi ja tuosta taustalla hiippailevasta susihukasta ei tarvitsekaan varmaan kertoa enempää. ;) Tosin Santtukin oikeasti rymyää oikeissa metsissä puskissa ja lähtee hajujen perään, mutta säilytetään täällä blogissa mielikuva Järkevästä Jämerästä Jäpittäjästä. 3. Riiseni todella oppi rakastamaan vettä. Minusta oikeastaan tuntuu siltä, että lenkilläkin Rölli pyrkimällä pyrkii juoksemaan kaikkien kuralammikoiden läpi. 4. Kävimme tutustumassa uusiin paikkoihin.

1. Nautimme hiljaisista hetkistä ja luonnon tarjoamasta kauneudesta. 2. Totesin, ettei tokossakaan tarvitse varusteiden puutteesta kärsiä, eikä senkään osalta ostoslista pääse lyhenemään. Seuraavana hankintalistalla on Röllille kapuloita, Santulle uusi tokoeste (nykyinen ei pysy pystyssä ilman laatikoita ja toisenlainen uutta EVL silmällä pitäen), pienemmät ruutumerkit, lisää tunnarikapuloita, isompi tötterö kiertoharjoituksia varten, ... 3. Tein treenisuunnitelman: uusi kuukausi toivottavasti tuo ryhdistäytymisen myös treenien suhteen. 4. Olin pariin otteeseen valmis lähettämään Röllin Siperiaan. Kerran Rölli mm. pissasi sänkyyn, hyppäsi alas ja lorotteli koko käytävän pituudelta pissaa olohuoneeseen asti. Pissaa oli seinillä asti... Tuhottuakin tuli yhtä sun toista.