Blogi Velmu Rölli Muut koirat Santtu † Sini † Ruudun takana Kalenteri

Talvinen ihmemaa

24.11.2014
Pojilla on ollut ihan superhauskaa viikonloppuna, kun on ollut lunta ihmeteltävänä. Ulkoiluttajakin kieltämättä on nauttinut lumen ratinasta kenkien alla, pakkasen tunnusta poskissa ja siitä, kuinka paljon valoisuutta lumi tuo. Iltalenkeillä ei ole tarvinnut taskulamppua metsässäkään, sillä sen valo on vain pilannut talven kauniin hämäryyden. Koirien touhujakin on ollut mukava seurata. Otto on keksinyt hinkata partaansa lumeen tähän malliin tuoden etäisesti mieleen iki-ihanan Sinikan ja Santtu on sinkoillut lumipallojen perään entiseen malliinsa. On kurjaa, kun lunta ei kohta enää ole.

Lentolupa saatu

22.11.2014

Hyviä uutisia Santun suunnalta - se pääsee jälleen lenkkeilemään normaalisti ja harrastamaan. Keskiviikkona kävimme fysioterapeutin luona tsekkaamassa, mikä tilanne oli putoamisen jälkeen ja sehän oli varsin hyvä. Todella pientä jumia Santulta löytyi rintarangasta, mutta ei muuta, joten vihreää valoa näytettiin kaikelle. Santtu olisi päässyt jo tänään agilitytreeneihin, mutta sankkenevan lumisateen vuoksi päätimme jättää treenit kuitenkin väliin, kun olisimme olleet paluumatkan julkisten varassa. Sen sijaan olemme tehneet tänään kaksi lenkkiä ihanissa talvisissa maisemissa - päivemmällä lunta ei vielä ollut nimeksikään, mutta sitä satoi onneksi iltaa kohden lisää. Nyt voisi jopa sanoa, että ulkona näyttää talvelta!

Santun pomppusarja. :D 

Otto odottaa edelleen aikaa perusteellisempiin tutkimuksiin ja tässä odotteluajalla päädyin tänään ajelemaan sen turkin ensimmäistä kertaa. Sairasteluiden tähden Oton turkki ei ole enää kasvanut karkeana ja nypittävänä ja miltei puolen vuoden kasvuajasta huolimatta siitä on paikoin paistanut kalju läpi. Vaikka ajeleminen minua harmittikin, ei olisi ollut juuri muita vaihtoehtoja. En kyllä ikinä olisi uskonut, kuinka hankalaa tämä minulle oli. Otto lähinnä ihmetteli, mitä ihmettä minä paruin turkin lähtiessä alas kaistale kaistaleelta. Toivottavasti tulevaisuudessa osaan ottaa kevyemmin tämän ajelun - ajeltiinhan Sinikin, enkä sitä asiaa juuri miettinyt. 

Kun tähdet ovat väärässä asennossa

17.11.2014

Eilen rallateltiin niin iloisina metsässä ja nyt mietitään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan...


Tiedossahan se oli, ettei Otto ole terve, mutta miksei sillä voinut olla jotakin helposti hoidettavaa sairautta. Eläinlääkäri laittoi tänään illalla meille tilannekatsauksen Oton verikokeiden tulosten pohjalta: ei kilpirauhasessa mitään, ei punkkivälitteisiä sairauksia, mutta sellainen pieni juttu kuin sappihappoarvot huomattavasti koholla. Se tarkoittaa, että maksa ei toimi. Koiralla, joka on vajaa kolmevuotias. Siispä seuraavaksi suunta on asiaan perehtyneelle eläinlääkärille, jotta saamme tarkemmin tietää, mistä johtuu. Mutta tuoko tieto tässä tapauksessa helpotusta, kun maksasairauksia ei käsittääkseni pahemmin voi hoitaa?

Kaksin kanssa kikkurakarvan

16.11.2014
Tänään saimme lenkkeillä aivan upeassa säässä Oton kanssa. Harmitti kyllä hirveästi jättää Santtu sisälle, mutta eihän näille mitään mahda. Santtu ei ole sopeutunut loikoiluunsa kovin mallikkaasti, vaan se on keksinyt kaikenlaista puuhaa itselleen. Pipojen tupsut ja taljat ovat aika lailla jyrsittyjä ja karvattomia tällä hetkellä. Hihnassa lyhyillä lenkeillä, jos niitä lenkeiksi edes voi kutsua, ollaan hyvin energisiä pieniä pupusia ja saan koko ajan pyytää koiraa liikkumaan rauhallisempaan tahtiin (meillä on käsky rauhallisempaan askellajiin siirtymiselle) - ei se kuitenkaan mene hihnan päähän, mutta eteneminen on varsin lennokasta. 

Ja koska arki on yhtä juhlaa, niin pujahdetaan hetkeksi Oton terveysasioihin. Ottohan tosiaan kävi viime viikolla eläinlääkärissä kontrollissa ja virtsanäyte oli kerrankin puhdas eli se on todella hieno juttu! Näin ei ole tainnut olla miltei koko vuotena. Otto jatkaa erityisruuallaan, jotta kiteitä ei toivottavasti tulisikaan, mutta sen ruokavalioon saa satunnaisesti lisätä muutakin. Tämän lisäksi lähdimme eläinlääkärin johdolla selvittämään, mikä voisi aiheuttaa Oton jatkuvat sairastelut, väsymyksen ja turkin huononemisen. Eläinlääkäri teki ensin perustutkimuksen ja sydäntä kuunnellessan hän kuuli hyvin lievän mahdollisen sivuäänen, mutta se tosiaan oli niin lievä, ettei varmaksi voinut sanoa. Lisäksi Otosta otettiin liuta verikokeita ja niiden tuloksista saamme kuulla ensi viikolla. Otolta lähti testattavaksi ainakin maksa-, munuais- ja kilpirauhasarvot, sappihappotesti (maksan toiminta) ja lisäksi joitakin addisonin tautiin viittavia arvoja. Voi olla, että muutakin testattiin, sillä testattavia oli niin paljon, etten kaikkea välttämättä enää muista. Toivottavasti olemme ensi viikolla viisampia asioiden suhteen - ainakin monta sairautta saadaan suljettua pois, jos ei muuta. 

Mutta nyt niihin lenkkeilykuviin - ei kovin talvista, eihän?

Epäonnea matkassa

12.11.2014
Tekevälle sattuu ja sitä rataa. Viikonlopun tokokoe on osaltamme peruttu, sillä eilen hallilla treenatessamme Santtu putosi puomilta ja vaikka koira liikkuikin normaalisti ja kiipesi reippaasti puomille uudestaan, olin heti treenien jälkeen yhteydessä fysioterapeuttiimme. Fysioterapeutin ohje oli, että Santtu saa lenkkeillä hoitoon asti maksimissaan 15 minuutin lenkkejä riehumatta ja treenaaminen on täten tietenkin myös poissuljettu. Hoitoaika on näillä näkymin ensi keskiviikkona, joten supertylsä viikonloppu on luvassa, kun lenkkeilläkään ei saa. Lauantaina olisi ollut käppänälenkkikin, jonne olisin halunnut, mutta eihän näille mitään mahda.

Tervetuloa talvi!

7.11.2014

Eilen saimme hieman lunta, vaikka se onkin nyt jo sulanut lähes kokonaan.  Santtu kuitenkin on parin päivän ajan päässyt nauttimaan lumen tuomista eduista, kun olen viskellyt sille lumipalloja - Ottoahan ei voisi vähempää kiinnostaa minkäänlaiset lumileikit. Herra hörökorva on ollut niin suloinen jahdatessaan lumipalloja ja pari koppiakin se on saanut napatuksi - kopit se nappaa häntä hullusti vispaten, joten siinä taitaa olla propellikorvaisen snautserin mielestä paras osuus. Toivottavasti saamme pian lunta lisää, jotta leikit pääsevät jatkumaan!

Vaaleanpunainen ilta

3.11.2014

Viime aikoina olen yrittänyt saada meille Santun kanssa koepaikkaa useammastakin tokokeesta, mutta kaikkialla on tuntunut olevan täyttä ja olemme päässeet muutamaan kokeeseen vain varasijalle tämän tähden. Viime viikolla minua kuitenkin onnisti ja onnistuin saamaan meille paikan 16.11. olevaan kokeeseen. Treenit kotona ovat sujuneet entiseen malliin ja Santtu on tehnyt edelleen hyvällä vireellä. Viime kokeen ongelmakohdista ei tietenkään ole kotitreeneissä näkynyt jälkeäkään, joten toivotaan, että paketti pysyy kasassa seuraavassa kokeessa. Sitä ei ikinä tiedä, mitä tapahtuu, kun puuhailee snautserin kanssa. Pitäähän elämässä haasteita olla!

Santun treeneihin mielenkiintoa tuodaksemme olemme ottaneet myös uusia elementtejä mukaan - opiskeltavaksi on tullut käpytunnaria (ja hei, ihan turhaan en ole pennusta lähtien pyytänyt Santtua etsimään viskelemiäni keppejä, sillä se osaa käskystä etsiä hajuiseni kävyn!), ruutua ja kaukojen seisomisia. Ruututreeneistä pääsemmekin Santun kepposiin - kuinka soma tuo pieni snautseri olikaan viikonloppuna, kun ruutua kootessani se kävi treenikassista varastamassa hanskani ja rallatteli ympäri kenttää sen kanssa. :D

Emme ole pelkästään tokoilleet viime aikoina, vaan agilityssäkin tuli pyörehdettyä perjantaina. Itse taas näytin Michelin-ukolta videoiden perusteella, mutta Santtu osoitti jälleen olevansa ihan hyvällä mallilla kaiken suhteen. Kepit se haki jokaisella kerralla näppärästi oikein ja minua harmittaakin, ettei viimeinen suorituskerta tullut videolle. Snautserissa ei ollut pienintäkään epäröintiä, vaan se rynnisti suoraan kepeille kuullessaan "kepit" ja pujotteli ne nopeasti. Perjantaina sattuneet virheet olivatkin lähinnä minun virheitäni. Ehkä meidät siis ensi vuonna nähdään agilitykisoissakin - se ei tunnu enää täysin vieraalta ajatukselta.