Blogi Velmu Rölli Muut koirat Santtu † Sini † Ruudun takana Kalenteri

Partasuita siellä täällä

26.3.2016

Kävimme tänään Velmun kanssa ensimmäistä kertaa käppänäkävelyllä, kun hoksasin sellaisen kerrankin sattuvan sopivalle päivälle (olemme varmaan kaksi vuotta yrittäneet lähteä mukaan)... Röllin mukaan ottaminen jäi, kun se on vielä niin riehakas ja ajattelin kaikkien muiden olevan pieniä - mukaan oli kuitenkin sattunut myös yksi riiseni, joten kokonsa puolesta Hönö ei olisi ollut ainoa. Lenkin sijaintikin oli juuri passeli, joten Otto ja Topi pääsivät matkan varrelta mukaan. Meiltä tuli siis yhteensä kolme kääpiötä ja kokonaisuudessaan koiria taisi olla kuusitoista - huima joukko siis!

Olin vähän ennalta jännittänyt, miten tuon pienen rääväsuun kanssa lenkki sujuu, mutta hyvinhän kaikki kuitenkin meni. Velmu oli todella reipas ja se ei kyllä hirveästi jäänyt meitä kaksijalkaisia kaipailemaan. Oton ja yhden toisen uroksen välillä tuli kyllä laavulla kränää ja tästä sainkin itse muistoksi kipeän käden, kun toinen uroksista onnistui iskemään hampaansa siihen. Onneksi kuitenkin olin hetkeä aiemmin vaihtanut paksummat rukkaset käsiini, joten reikää ei tullut. Kolme tuntia lenkillä vierähti, joten kotona oli melkoisen väsynyt pikkusnautseri, eikä ainakaan vielä ole näkynyt tavanomaisia iltahepuleita ja -paineja Röllin kanssa.

Ongelmana vahtivietti

18.3.2016

Kohta on kulunut vuosi siitä, kun "pikku"-Rölli asteli laumamme jatkoksi. Lauma on siitä paljon muuttunut ja asuinpaikkakin vaihtunut. Silloin vajaa vuosi sitten kirjoitin ensimmäiseen postaukseen näin: "Pikkasen enemmän kokoa, pikkasen enemmän draivia, pikkasen enemmän turkkia ja ehkäpä pikkasen enemmän haastetta. " ja kaikki kohdat täytyy kyllä allekirjoittaa turkkia lukuunottamatta. Sitä ei tunnu juuri olevan ja koko runko on nypitty noin tunnissa - ihanaa! Haasteitakin tosiaan on riittänyt tässä vajaa vuoden aikana ja ison koon myötä ongelmatkin ovat hieman eri luokkaa. Oma mielenkiinnon puutteeni Santun menetyksen jälkeen ainakaan tilannetta helpottanut, kun tässä hyvin pitkään on vain hoidettu lenkkeilytykset. Toisinaan olemme kyllä käyneet kaupungilla kävelemässä, mutta esimerkiksi tokon aloittaminen ihan nollatekijöistä tuntuu hirvittävän raskaalta nyt Röllin kanssa - ja silti se työ vain olisi jaksettava tehdä sieltä pohjalta asti, vaikka itseään on tsempattava. Rölli on aktiivinen koira ja se ansaitsee itselleen tekemistä.

Mitä varsinaiseen ongelmaan tulee, on se ilmennyt liiallinen vahtivietti, joka kohdistuu Röllin reviiriin, sen kotiin. Kaupungilla tuo kävelee ihan ongelmitta piittaamatta ihmisistä tuon taivaallista, vaikka niitä tulee vastaan yhtäkkiä jostain kulman takaa tai koiran takaa ohitsemme. Mutta vieraita koira ei tahtoisi päästää sisälle, ei ollenkaan. Tämä havaittiin karulla tavalla (sitä sen enempää kiertelemättä), kun miesystäväni tuli kaverinsa kanssa sisälle ja Rölli oli hypännyt miesystäväni kainalon alta takana tulleen kaverin kaulaan. Käsittääkseni tapahtunut ei ole nuoren riiseniuroksen kanssa ollenkaan poikkeuksellinen, vaikka se ei siitä tietenkään hyväksyttävää tee. Tapahtuneen tehtiin tietenkin oitis suunnitelma, miten tällainen ei tule toistumaan. Meille ei tule enää vieraita ilman, että olemme molemmat kotona. Rölli ei missään tapauksessa ole päättävä osapuoli sen suhteen, kuka tulee sisälle ja kuka ei tule. Se on minun vierelläni istumassa, kunnes saa luvan mennä tervehtimään vieraita. Tällaista olin pyöritellyt päässäni jo ennen kasvattajaan yhteyksissä olemista, mutta hän vahvisti ajatukseni toimintatavan suhteen. Toivottavasti ongelma saadaan tällä menettelyllä pois!

Pentukuulumisia

15.3.2016
Pieni Velmu sen kuin kasvaa kasvamistaan, eikä perässä tahdo pysyä! Hampaat ovat vaihtuneet tasaiseen tahtiin, trimmauspöydällä ollaan käyty pariin otteeseen ja sisäsiistiksi opittu. Sohvallekin Velmu oppi hyppäämään hiljattain ihan kunnolla, joten sitä ei enää muualla näekään. Pennun karva vaikuttaa kyllä hyvältä edelleenkin, mistä olen enemmän kuin iloinen. Karva on laadultaan karkeaa, eikä pohjavillaa tursua. Uskallan jo olla luottavaisin mielin sen suhteen, ettei tuosta kovin hirveää voi tulla. 

Kävimme hiljattain Velmun kanssa katselemassa hevosia ensimmäistä kertaa ja ne olivat kyllä hyvin jännittäviä pienen käppänän mielestä! Hieman erilainen reaktio kuin Santulta aikanaan... Se toki oli 7-viikkoisena jo ensimmäistä kertaa tallilla. Ylipäänsäkin Velmu on mielestäni hieman arkajalka: esimerkiksi uudet ihmiset jännittävät pientä kovin. Melkoinen kiljukaulakin pentu yhä on, ja sitä puolta on tarkoitus tässä kevään mittaan työstää samalla, kun perehdymme hieman hihnakävelyn saloihin. 

Pari viikkoa takaperin taisin napata pennun ensimmäistä kertaa hihnaan, ja se oli Velmusta hyvin kamalaa. Nyt onneksi pentu on jo siedättynyt hommaan hyvin, ehdollistunut naksuttimelle ja toistaiseksi hihnakävely on vielä ihanan helppoa, kun toinen kävelee niin nätisti vierellä. Odotan vain, koska Velmun kanssa saa kiristellä hampaita - sekin aika kuitenkin on jossain vaiheessa tiedossa. Näin pienen kanssa on vielä ihanaa, kun hihnanpää on maailman paras ihminen ja korvat ovat tallessa. Onneksi isomman kakaran korvapuoli alkaa hiljalleen palautumaan ja se osaa jo useimmiten käyttäytyä mallikelpoisesti - ainoastaan pyöräilijöiden ja meille tulevien vieraiden kanssa on työstämistä. Siitä kuitenkin ehkä toisella kerralla - nyt näihin Velmusta karkauspäivänä otettuihin kuviin. 

Kaksi vuotta sitten

7.3.2016
Tasan kaksi vuotta sitten oli todella erilaista. Kevät oli tulossa jo kovaa vauhtia. Oli vielä aito ja alkuperäinen kolmen käppänän kopla: Sini, Santtu ja Otto. Santtu oli juuri edeltävässä kuussa mitattu miniksi: agility sai siis jatkua. Ensimmäinen virallinen tokokoe lähestyi kovaa vauhtia. Parissa vuodessa ehtii tapahtumaan paljon. Tässä maaliskuussa luulin meidän jo korkanneen voittajan ja kisaavan kakkosissa. Luulin seikkailevani pienen valkoisen Hörökorvan kanssa metsissä ja juoksevani ja porhaltavani milloin missäkin. Herääväni aamuisin sen tuijotukseen ja pitävän huolta siitä, ettei Mörkö tule hönöttämään hänen valtakuntaansa, sänkyyn. 

Kuvat kuvattu 7.3.2014. Löysimme lempparimetsästämme uuden hienon paikan - en vain kuollaksenikaan muista, mistä sieltä. Se oli taianomainen jäätynyt suolampi. 

Kaksi kuukautta elämää

5.3.2016
Tammikuulta jäi sattunneesta syystä kännykkäkuvapostaus tekemättä, mutta halusin jakaa niitäkin kuvia vielä blogin puolelle, joten tässä näitä nyt olisi tuplapaljon! Tammikuussa onnistuin vielä aika hyvin ajoittamaan ulkoilut pimeisiin hetkiin, joten suurin osa kuvista taitaa olla helmikuun satoa. 

 1. Muistaakseni saimme hieman talvea tämän kuvan aikoihin - 2. Iltaulkoiluja pikkuisen kanssa - 3. Kaupunkikävelyllä Röpötin kanssa. Pakkasta oli liikaa tämän hihnanpään sietokyvylle. 

 1. Lumipartainen Mörkö (Röllin lempinimikokoelma alkaa olemaan varsin "kaunis") - 2. Pieni opiskelukaveri <3 - 3. Upea auringonlasku järvellä - minua ei kyllä juuri rantaa pidemmälle saanut, vaan pysyttelin mielummin kuivalla maalla. - 4. Rölli sai tohvelitkin tammikuussa, kun pikkuriisenin tassut palelivat. Kyllä tarkenikin taas ulkoilla tossuhankinnan jälkeen! 

1. Pusu isoveikalle <3 (Oikeasti tässä kyllä ollaan äristy ensin ja sitten hyppäämässä isoveljen partaan kiinni) - 2. Velmulla oli kivaa niinä hetkinä, kun Otto oli meillä hoidossa, sillä Otto mielellään leikki pennun kanssa.  - 3. Parin tunnin patikointiretkeltä uusissa maisemissa. 

 1. Ihania iltahetkiä alkoi olemaan joskus tammikuun loppupuolella, kun valoa alkoi riittämään pidempään ja ehdimme lenkillekin silloin.  - 2. Röllin kanssa kallioilla seikkailemassa. Lumimäärä ei juuri riiseniä ole haitannut, vaikka itse sen perässä raahauduinkin jossain vaiheessa kuolemaa tehden. - 3. Pikkuriisenin elämä oli julmaa, kun joutui trimmattavaksi. ;) - 4. Aarteita etsimässä pellolla. 

1. Velmun ensimmäinen "oikea" trimmauskerta pöydällä sujui moitteetta. - 2. Ihana talvipäivä - 3. "Saisko sitä ruokaa nyt jo?" 

1. ♥ - 2. Hoitokoiria on meillä ollut useampaankin otteeseen näiden parin kuukauden aikana. - 3. Pieni pitkula nukkumassa. ♥ - 4. Pikkusnautseri kasvaa, kuvattu 1.2.

1. Velmu ja Topikin tulevat onneksi hyvin toimeen. :)  - 2. Lunta on tosiaan sadellut alkuvuoden aikana... - 3. Röllin kanssa eläinlääkärissä odottelemassa tuloksia - aika kului Riiseni-lehteä lukien. 

 1. Trimmivieraan (ja taustalla olevan Röllin) kanssa metsässä - 2. Trimmivieraasta tuli ihan siisti snautseri! - 3. Kolmen kopla. Kolme mustaa koiraa. Liikaa mustia koiria. 

1. Rölli on hyväksynyt pennun osaksi porukkaansa ihailtavan hyvin. ♥ Se on aivan täydellinen isoveli Velmulle! - 2. Yleensä hoitokoirajaksojen aikana ulkoilut oli jaettu kahteen erään - Topi ja Velmu yhdessä, sekä Otto ja Rölli yhdessä.  - 3. Pienet pällistelijät - 4. Ihana aamulenkki kahden koiran kanssa (se on aina pieni helpotus, kun puolet koirista lähtee) 

1. Sopu sijaa antaa. ♥ - 2. Pienet (tai pieni ja vähemmän pieni) rakkaat ulkoilemassa yhdessä. - 3. "Miksi minä olen täällä?" (Velmun tehosterokotuskerta)

 1. Ällöttäviä loskasäitä on ollut useampaankin otteeseen... - 2. Löydettiin tutusta metsästä ihan sattumalta uusi laavu! - 3. Kaunis sumuinen päivä - 4. Röllin ilmeestä loistaa kilometrin päähän, että sen elämä meni pilalle siinä vaiheessa, kun pentu alkoi pääsemään sohvalle. :D 

1. Sääolosuhteet ovat olleet melkoisen vaihtelevia. Yhtenä päivänä on näyttänyt tältä... - 2. ja seuraavana päivänä tältä. - 3. Kaunis talvipäivä kotikotona, jonne menin lenkille Röllin kanssa. 

1. Pieni metsäpeikko - 2. Pikkumusta ja hieman isompi musta - 3. Kallioilla taas. Kyllä eteläisestäkin Suomesta löytyy kaunista maisemaa! (T. hirveä matkustuskuume Lappiin) - 4. Hoitokoiria kylässä taas. 

 1. Kaunis talviaamu kera neljän koiran - 2. Otto-reppana eläinlääkärin jälkeen oli ihan uninen. - 3. Kevään saapuminen alkaa näkymään ihanan aurinkoisista talvipäivistä hiljalleen. 

1. Hieno pikkuriiseni! - 2. Muistan tämän lenkin erittäin hyvin, kun sääolosuhteet olivat kauniista taivaanrannasta huolimatta kaikkea muuta kuin ihanat - rakeita tuli niskaan useampaan otteeseen ja tuuli oli kovaa. - 3. Ikkunavahti päivystämässä

1. Näitä Velmun nukkumiskuvia on kyllä loputtomiin, mutta kun se on niiiiin soma röllöttäjä!  - 2. Kaunis aamulenkki mörköjen kanssa. - 3. Viimeksi pöydällä istui kuin sitruunan niellyt snautseri. :D 

1. Riiseni on kyllä yllättävän kompaktin kokoinen kaveri! Tässäkin kuvassa Rölli on keskellä muuttopuuhia ja hyvin mahtui! - 2. Kaunis talvipäivä Karkalissa. Saimme olla täysin keskenämme, ei näkynyt muita kulkijoita. - 3. Velmun liikkumisalue ei onneksi ole yhtä suuri kuin Röllillä. - 4. Vielä mahtuu hyvin, vaikka kokoa onkin pikkuhirmulle tullut jo huimasti lisää! 

Nämä kaikki kuvat ovat vierailultamme Julian luokse. Koirilla oli kyllä todella kivaa ja ne olivat kotona ihan naatteja.