Blogi Velmu Rölli Muut koirat Santtu † Sini † Ruudun takana Kalenteri

Rantaleijonia

30.4.2015
 

Jostain syystä nämäkin kuvat ovat jääneet lojumaan tietokoneen syövereihin. Kuvat ovat kahden viikon takaa, kun poikkesimme rannalla. Luonnollisesti Rölli on kasvanut näistä jo hirmuisesti ja mennyt päistikkää veljistään koon puolesta ohi, mutta halusin kuitenkin jakaa näitä kuvia bloginkin puolella. Kukapa pennun kasvussa mukana pysyisi! 

Tämä viikko on oltu vaan ja lenkkeilty, sillä Santulla on viikonloppuna kaksi tokokoetta edessään ja viime hetken treenaamiset voisivat tehdä enemmän hallaa kuin hyötyä. Santtu kuitenkin oli viimeksi treenatessamme todella hyvässä jamassa, joten sen puolesta voin lähteä luottavaisin mielin - toki se oli koevalmis jo ensimmäisessä kokeessammekin ja minun kriteerini koevalmiille koiralle eivät ole luokkaa "kokeillaan kepillä jäätä". Kääpiösnautserin kanssa kisatessa ei kuitenkaan ikinä voi tietää, mitä kokeessa tapahtuu, joten kokeiden osalta pallo on heitetty nyt joillekin tähtien oikeille asennoille. Peukut pystyssä siis kaiken suhteen. Molemmat kokeet ovat ulkokokeita, joten jo väärät sääolosuhteet heittävät ykköstuloksen saman tien kaivoon. 

Mitä pennun hurjaan kasvuun tulee, niin sillähän oli jo ensimmäiset rokotuksetkin tällä viikolla. Rölli punnittiin ensin ja se painoi 10,4kg. Eläinlääkärissä pentu käyttäytyi todella hyvin, eikä se ollut moksiskaan rokotuksesta. Omistaja kyllä oli vähän ihmeissään, kun kuuli, että nykyään pennut rokotetaan kolmeen kertaan eli tapahtumiin Rölli pääsee vasta heinäkuussa. Eipä tilanteeseen kai auta muu kuin sopeutuminen. Röllin kanssa olemme käyneet yleensä viikonloppuisin kaupungilla, joten se on onneksi päässyt täältä metsän keskeltä ihmettelemään asioita. Pentu ohittaakin varsin sujuvasti ihmiset, koirakot, lastenrattaat, pyöräilijät ja muut eteen tulevat asiat. Muutenkin Rölli kyllä on ollut hurjan oppivainen ja mutkaton tapaus! 

 

Viikko meidän kanssamme

26.4.2015
Päivät menevät niin hulisten ohi, että ajattelin koota viikon tekemisiämme hieman erilaisempaan postaukseen. Ainakin itsestäni on mukava vilkaista, mitä on tullut tehtyä ja kuinka paljon on liikuttu ja ennen kaikkea, kohtaavatko kyseiset määrät sen kanssa, minkä näen sopivaksi. Lähinnähän tämä on tällä hetkellä vain Santun lenkkejä ja Santun satunnaisia treenaamisia, sillä pentu opettelee tärkeitä taitoja "arjen lomassa", eikä se lähde vielä pitkiin aikoihin treenaamalla treenaamaan tai lenkkeilemään ja Otonkin lenkit ovat hyvin rajoitettuja pituutensa ja laatunsa puolesta - liikunnan pitää olla omaehtoista eli esimerkiksi juoksulenkit on suljettu pois. 

Maanantai oli poikkeuksellisen kiireinen päivä ja olin unohtanut puhelimeni lauantaina kaupungille, joten maanantailta ei ole muuta materiaalia kuin omat muistoni. Kiireiden vuoksi kävimme  vain juoksemassa Santun kanssa puolisen tuntia, 6-7km. Illalla taisimme käydä koko porukalla ~puolen tunnin metsälenkin. 

Tiistaina olimmekin sitten aktiivisempia maanantain vastapainoksi. Santun kanssa teimme parin tunnin metsälenkin (~11km) ja Otto ja Rölli pääsivät puoleksi tunniksi metsään nuuhkimaan. Illalla/yöllä ulkoilimme vielä vajaan tunnin verran koko porukan voimin, kun kävimme Santun kanssa treenaamassa kentällä. Otto ja Rölli odottivat sillä välin puissa kiinni. Santtu teki hommia ihan supervireellä! Hyppyä saimme tehtyä jo kokonaisena liikkeenä ilman ongelmia, seuruu oli todella reipasta ja intensiivistä, nouto oli nopea ja kaukot olivat hyvin nopeat, mutta silti tarkat.


Keskiviikko oli taas hieman vaativampi päivä, joten päivällä teimme noin tunnin metsälenkin (5-6km) Santun ja Oton kanssa ja illalla kävimme koko porukan voimin hiekkakuoppalenkin, johon meni puolisen tuntia.

Santtu ja maailman hyödyllisin "kivelle"-käsky. :'D Ihan kuin olisin joskus vannonut, etten opeta koiralle mitään höpönlöpöjuttuja... 

Torstaina lähdimme Santun kanssa juoksemaan, mutta emme kovin pitkää lenkkiä tälläkään kertaa. Vajaa kolme varttia tuli jolkoteltua, eikä lenkin vauhtikaan ollut ihan parasta antiamme. Ajoittain tuuli oli niin kova, että meinasi kevyt naisihminen lähteä tyystin lentoon! Illalla kävimme vielä saman hiekkakuoppalenkin kuin edellisenäkin päivänä ja Santun kanssa teimme pikkutreeniä: sivulletuloja, kaukoja, luoksetuloa ja jättävien erottelua. Pikkukettu teki ihan huippuvireellä - ilmeisesti avainsana Santun hyvään vireeseen löytyy muusta porukasta. Saisikohan kokeeseenkin raahata tsempparit roikkumaan kylkiin kiinni? ;)


Perjantaina oli Santun aksatreenit pitkästä aikaa. Koirahan olisi jo viikkoa aiemmin voinut lähteä treenaamaan, mutta ohjaaja onnistui sitten sairastumaan jonkinlaiseen flunssaan ja aksailut vaihtuivat tokoon. Päivällä telmimme ulkona tunnin verran ja Santun aksailuihin sisältyi tapamme mukaisesti puolen tunnin lämpät, kymmenen minuutin treeni, parinkymmenen minuutin jäähdyttelyt ja vielä reilun kuuden kilometrin taivaltaminen bussilta kotiin.

Itse treenit sujuivat hyvin. Santtu tosin oli aluksi pihalla kuin lumiukko ja treenejä vetämässä ollut kysyikin, olemmeko viime aikoina tehneet paljon tottelevaisuutta, kun koira haki niin näppärästi sivulle koko ajan. Hiljalleen homma lähti kuitenkin luistamaan, mutta meillä on edessä paluu taas tekemään motivaatiotreeniä. Pitää olla helppoa ja kivaa ja tätä toteutimme treeneissäkin ja Santtu selkeästi löysi agilityn iloa loppua kohden jostakin.


Lauantaina suuntasimme kaikista epäluuloistani huolimatta Hyvinkäälle epiksiin. Niistä kirjoittelinkin jo postausta tänne. Tämä lähteminen selkeytti hyvin paljon treenisuunnitelmiani ja sain siitä uutta puhtia. Ilman tarkkoja suunnitelmia on vähän tylsää treenata, kun ei ole mitään tavoitteita. Kisojen jälkeen kävimme illalla kotona vielä tunnin (~6km) metsälenkin poikien kanssa ja Rölli kävi pellolla riekkumassa.

Tarkoitus oli kuvata video Santusta syöksymässä keppiin kiinni, mutta jänistin viime hetkellä ja oli pakko kiepsauttaa koiraa vähän ympäri. :D

Sunnuntaina tai siis tänään Santulla on ansaittu lepo kahden treenipäivän jälkeen. Pyörähdimme koko poppoolla metsässä aamupäivällä vajaan tunnin verran ja Röllin kanssa kävimme seuran hallilla tunnin verran ihmettelemässä rataharkoissa. Olisi tehnyt niin hirveästi mieli osallistua Santun kanssa, mutta eiköhän se ole leponsa ansainnut. Rölli pääsi hallilla leikkimäänkin toisen kolmen kuukauden ikäisen pennun kanssa. Aluksi Rölliä kyllä vähän jännitti vieraat koirat, mutta nopeasti se pääsi yli jännityksestään ja muutenkin käyttäytyi hienosti.

Hitaasti, mutta varmasti

25.4.2015
Tänään suuntasimme Hyvinkäälle epiksiin Santun kanssa. Ottokin tarttui matkaan mukaan ja voi vitsit, kuinka mieleni tekikään lähteä sen kanssa rallattamaan myös! Emmin vielä lähtöä viime yönä, koska eilisissä treeneissä kävi hyvin selväksi se, että Santtu kaipaa nyt paljon motivaatiopätkää ja sen motivaation nostattaminen tulee olemaan treeniemme sisältö hyvin pitkälle. Päätimme kuitenkin lähteä katsomaan ja ihmettelemään. Luokiksi valitsin möllien hyppyradan ja kisaavien agilityradan.

Möllien hyppyradalla olikin kiva ja lyhyt suora juostavana. Alku lähti melko hitaasti liikkeelle ja Santtua kiinnosti hyvin vähän, mutta jossain vaiheessa se tajusi pääsevänsä vain rallattamaan suoraa ja innostui hommasta vähän. Missään nimessä suoritus ei kuitenkaan ollut nopea, vaan etenimme hyvin tappavan tasaista vauhtia. Radalta lähdimme kuitenkin hakemaan vain kivaa fiilistä ja se löytyikin. Hitaalla nollaradalla sijoituksemme oli 5/21.



Kisaavien radalta ei sitten muuta olekaan luvassa kuin allaoleva hidastettu pätkä kahdelta viimeiseltä hypyltä. Rata vaikutti oikein kivalta, mutta olin päättänyt jo heti kättelyssä, että rallattelemme ihan oman radan ottaen hyllyn. Lähdimme kuitenkin vain katsastamaan keppien toimivuutta muualla ja tämän hetkisessä tilanteessa kokonaisen radan juokseminen ei välttämättä olisi paras mahdollinen ratkaisu. Katsomossa kyllä oltiin oltu sitä mieltä, että olin lähtenyt medillä kilpailemaan minien luokkaan ja kaiken kukkuraksi menin vielä unohtamaan radankin kesken kaiken. ;) 

Tällä radalla Santtu kuitenkin lähti etenemään paremmin ja muutenkin tuntui innokkaammalta, mutta muuten homma ei oikein kulkenut toivotunlaisesti. Kepit Santtu haki ensimmäisellä kerralla väärin ja sen jälkeen kaikki muukin lähti takkuamaan. Uskon kuitenkin hyvin pitkälle olevan kyse siitä, että rutiinit puuttuvat pitkän tauon jälkeen. Hyvä fiilis jäi kaikesta huolimatta tältäkin radalta ja radan jälkeen minulla oli tietenkin paras mahdollinen koira käsissäni. Keppejä kävimme vielä tekemässä hyvällä menestyksellä ja fiiliksellä verkka-alueella. 


Episten pohjalta sain tehtyä treenisuunnitelmat tästä eteenpäin keväälle ja näillä näkymin pyrimme aloittamaan kilpailemisen kesän kynnyksellä. Paljon tulemme nyt keskittymään siihen, että tekeminen on koiralle helppoa ja kivaa. Haluaisin myös saada Santun hieman pois "kontrollista", sillä jollain tavalla se on tällä hetkellä liian "hanskassa" ja tämä selkeästi hidastaa sitä. Eilisissä treeneissä vetäjä kysyikin, olemmeko viime aikoina tehneet paljon tottista, koska se näkyi koirasta kauas. Kaikessa yksinkertaisuudessaan agilitystä pitää saada Santulle kiva asia jälleen ja se pitää saada tajuamaan, että on ihan sallittua ja toivottuakin irtautua "otteestani". Yksittäisinä asioina tulemme hiomaan kontaktiesteitä ja keppejä, mutta ensisijaisesti paneudumme koiran mielentilaan. 

Kun meille pentu päätti astella

21.4.2015
Rölli on ollut poppoossamme nyt kuukauden ja ajattelin hieman avata syitä tämän rodunvaihdoksen taustalla - jos hyppäystä kovin merkittäväksi voi edes sanoa, kun melkein saman rodun sisällä vaihdettiin. ;) Miltei jokainen snautseri-ihminenhän varmasti haaveilee omasta minimustasta, enkä kiellä, ettenkö olisi niin tehnyt itsekin. En vain ehkä nähnyt suursnautseria vielä tässä elämäntilanteessa mahdolliseksi, enkä sitä kovin realistisena vaihtoehtona pitänytkään.

Kun toista koiraa todella aloin miettimään viime vuoden puolella, siinsi mielessäni pippuri&suola-kääpiösnautseri. Kuitenkin seurattuani kääpiösnautseripentueita jo jonkin aikaa tiesin, että olisi hyvin epätodennäköistä löytää sellaista pentuetta, josta kelpuuttaisin koiran. Vaikka haluaisin vain kuvatuista vanhemmista koiran, olisi hyvin tuuripeliä, löytäisinkö sellaista pentuetta. Kun lisäkriteerejä oli asetettu luonteen, karvanlaadun ja tyypin suhteen, tiesin tehtävän miltei mahdottomaksi.

Kääpiösnautserista on kuitenkin iso hyppäys suursnautseriin. Kyllähän minä olin selaillut kaikkien kokomuunnosten pentuelistoja jo jonkin aikaa enemmän tai vähemmän tosissani siinä vaiheessa, kun silmäni osuivat odotettavissa olevaan pentueeseen, joka oikeastaan vaikutti täyttävän kaikki pentueelle asettamani kriteerit. Sitten tuli se suuri mutta - kyseessä oli suursnautseripentue ja Santtu oli kuitenkin vasta kolmevuotias.

Useamman viikon ajan yritin tyrkätä pentueen mielestäni pois, mutta pentujen synnyttyä päädyin kuitenkin viimein soittamaan kasvattajalle. Puhelu alkoi arasti tunnustellen sillä, pystyisinkö tarjoamaan aktiivisemmalle koiralle riittävästi. Pyrin kertomaan realistisesti siitä, mitä pystyisin koiralle tarjoamaan. Se ei tarkoittaisi viiden tunnin metsälenkkiä joka päivä ja kolmen tunnin harrastamisia siihen päälle. Harrastuskuvioistakaan en ollut varma - tokoa tulisimme ainakin harrastamaan, mutta en voinut tietää, innostuisinko mistään pk-lajeista, vaikka niitä haluaisinkin kokeilla.

Vastaus kuitenkin oli mitä ilmeisimmin myöntävä ja puhelun jälkeen asia eteni omalla painollaan. Pentuja pääsi katsomaan niiden ollessa kolmen viikon ikäisiä. Sen ikäisistä ei tietenkään vielä voinut sanoa paljoa, mutta varaus urospennusta tehtiin ja odottaminen alkoi. Seuraavan kerran kasvattajan luokse suuntasimme pentujen ollessa seitsemänviikkoisia ja kasvattaja oli valinnut kaksi pentua, joiden arveli sopivan meille. Röllihän sieltä sitten valikoitui, kun niin tarmokkaana repi sormikkaita kanssani ulkona - ihan fiilispohjalta siis mentiin.

 

Liesjärven kansallispuisto

19.4.2015
Tänään otimme suunnaksemme koko poppoon voimin Ypäjän ja ponioripäivät. Koirat eivät tästä paljoa irti saaneet, mutta Ypäjällä "muutaman" kerran käyneenä olen kiinnittänyt silmäni usein matkalla oleviin kansallispuistoihin: Liesjärveen ja Torronsuohon. Koska koirat olivat matkassa mukana, päädyimme poikkeamaan kotimatkalla Liesjärven kansallispuistossa. Kovin pitkää lenkkiä emme tietenkään Röllin kanssa voineet tehdä, mutta mukavaa se oli silti katsella hieman uusia maisemiakin. Luonto oli tuolla todella kaunista ja mielelläni lähtisinkin kyseiseen paikkaan joskus ihan kunnolla lenkkeilemään. Sinänsä matka ei olisi paha, joten ehkä kesällä voimme jo jonkinlaisen retken toteuttaa tälläkin koirakokoonpanolla.


Aurinkoinen päivä hiekkakuopilla

17.4.2015
Lupailin näitä kuvia puolentoista viikon takaiselta hiekkakuopparetkeltämme. Aika kiitää niin nopeasti, että postaus on jäänyt lojumaan luonnoksiin ja pienelle naperollekin on tullut kokoa jo hurjasti näistä lisää. Kaikesta huolimatta on mukavaa palata näihin hetkiin takaisin ja muistella kaunista kevätpäivää, vaikka siihen liittyykin mustan minikiiturin (Oton) liitely jäniksen perään. Näköhavaintoretkeltä palattiin onneksi kuitenkin nopeasti. 

Pentuarki on viime aikoina tullut rytisten sisään Röllin kasvaessa. Varsin hyvin on palauteltu mieleen pentuarjen nurjat puolet korotettuna ainakin kolmanteen potenssiin. Isomman koiran kanssa pissalammikot muistuttavat miltei kirjaimellisesti lampia, näppärät tassut ja hampaat ulottuvat korkeammalle ja samoilla vaatteilla, joilla kerran tuli sisälle, on turha kuvitella lähtevänsä toistamiseen ulos. Vaan onhan Rölli varsin fantastinen kaveri kaikesta tästä huolimatta ja hyviä puolia on enemmän kuin huonoja, vaikka siivottavaa tuntuukin tulevan nopeampaa tahtia kuin ehtii pois siivoamaan.