Blogi Velmu Rölli Muut koirat Santtu † Sini † Ruudun takana Kalenteri

Muistot meillä on, niitä ei vie kukaan

29.3.2015
Aika kuluu niin nopeasti. Siitä on jo vuosi, kun maailman hienoin vanha muori nukkui pois ja pääsi paikkaan, jossa ei ole kipuja ja jossa voi jahdata jäniksiä loputtomiin, syödä hevosenlantaa ja räkyttää sielunsa kyllyydestä. Lopetuspäivänä minua ei itkettänyt lainkaan: saattelin vain lapsuudestani lähtien mukanani olleen pienen viimeiselle matkalleen rauhallisin tuntein tietäen, että sen kärsimykset loppuvat. Itkuni oli itketty siihen mennessä jo moneen kertaan siitä lähtien, kun muori sai noin vuosi aiemmin diagnoosin sydämen vajaatoiminnasta. Siitä diagnoosista lähtien tiesin lopun kellon lähtevän tikittämään. Aikaa ei ole ikuisesti, mutta monta hienoa vuotta ja monia muistoja Sini meille antoi. Tärkeimmät noista muistoista on tallennettu mieleeni ja siellä ne pysyvät.

Tässä tulee hirmuinen Rölli, on mulla metsässä tölli. Ja siellä mä asustelen, ja sieltä mä hiippailen.

28.3.2015

Kuin kuuta nousevaa odotan pääsiäistä. En sen vuoksi, että se olisi itselleni erityisen tärkeä ajankohta, vaan sen takia, että silloin on aikaa. Pentu ei tullut helpoimpaan mahdolliseen ajankohtaan, sillä koulun vuoksi päiväni ovat aamusta alkuyölle lukemista täynnä. Vaan eiköhän tästäkin ajanjaksosta jotenkin selvitä ja rämmitä läpi, kun tiedossa on, että kohta helpottaa. Pidemmät lenkit Santun kanssa onkin kuluneella viikolla heitetty lähinnä juosten niihin käytetyn ajan minimoimiseksi. Santtu ei ihan hirveästi ole näitä arvostanut, sillä juoksen sen raville aavistuksen liian reipasta tahtia ja laukalle aivan liian hidasta. Niinpä pikkukoira eilenkin kipitteli koko kolmetoista kilometriä pitkän lenkin pari metriä omistajan takana. Vuoden päästä minulla toivottavasti onkin koira, joka hiljalleen pääsee aloittelemaan aavistuksen varteenotettavamman lenkkikaverin uraa. 

Mitä tähän mahdolliseen tulevaisuuden lenkkikaveriin tulee, niin minusta tuntuu jo nyt siltä, että Röllistä saattaa hyvinkin kasvaa sellainen snautseri, joka toiveissani on. Pentu on niin hurjan reipas, eikä sen maailmaa juuri ole erilaiset asiat hetkauttaneet. Eilen kävimme ensimmäisen kerran eläinkaupassa ja sielläkin Rölli vain viipotti menemään häntä pystyssä turhia arastelematta. Kova hinku on mukaan poikienkin leikkeihin ja muutamia kertoja pikkukaveri on huolittukin niihin jo mukaan. Otto edelleen tosin käyttää sisällä minun sänkyäni turvapaikkanaan, mutta sekin intoutui tänään aamulla vähän leikkimään Röllin kanssa ulkona.

Ensimmäinen päivä

22.3.2015

Rölli on ollut hurjan reipas, joskin myös äänekäs. Se repii innokkaana leluja ja on tarraamassa pikkupiraijan lailla kaikkeen - maisteltu on lelujen lisäksi jo omistajan nenää ja varpaitakin, unohtamatta housunlahkeissa roikkumista ja villasukkien vientiyrityksiä suoraan jaloista.  Poikiakin Rölli on koittanut haastaa leikkiin haukkuen ja pomppien, mutta kumpikaan ei vielä ole hyväksynyt pentua osaksi poppoota, joten se on saanut remuta aivan itsekseen. Vaan kaverihan ei ihan niin helpolla luovuta, vaan pomppii ylisuuret tassut lattiaan läpsyen poikien perässä. Varsin veikeän oloinen kaveri kyseessä jo nyt siis. Mielenkiinnolla odotankin, mitä siitä vielä kuoriutuu.

Nyt päivän nimeä Rölli makusteltuani se alkaa istumaan suuhun jo paremmin ja minusta tuntuukin jo siltä, ettei pentua muuksi olisi voitukaan ristiä, vaikka nimi vasta eilen tulikin mieleeni ajateltuani jo yli vuoden ajan seuraavalle koiralle toista kutsumanimeä. Rölli kuitenkin tuo omaan mieleeni juuri niitä adjektiiveja, jotka halusin nimeen edes oman ajatteluni tasolla sisällyttää.

Huomenna valitettavasti koittaa jälleen paluu arkeen, vaikka kovin mielellään sitä pennun kanssa kotiin jäisikin. Seuraavan kerran pentupäivitystä on luvassa luultavasti siis viikonloppuna - ehkäpä silloin suurimmasta alkuintoilusta toivuttuaan saisi myös vanhempien koirien kuulumisia päivitettyä. Santtu kuitenkin palasi agilitynkin pariin perjantaina hyvällä menestyksellä. Vauhtia oli hurjasti normaaliin nähden, koiralla oli selkeästi kivaa ja se haki todella näppärästi vaikean keppikulman. Kisojakin kuulemma saisimme alkaa katselemaan jo, vaikka ohjaaja ruosteessa olikin tauon jäljiltä ja hyvä, ettei juossut esteitä päin. Koiralle kyllä sopisi erinomaisesti tämä kerran kuukaudessa rallattelu, mutta omistaja kaipaisi vähän enemmän treeniä. ;)

Muutoksen tuulia

21.3.2015
Pikkasen enemmän kokoa, pikkasen enemmän draivia, pikkasen enemmän turkkia ja ehkäpä pikkasen enemmän haastetta. 

Tervetuloa, Rölli!

Talvikoomasta heräilyä

12.3.2015
 

Eilen nappasin tokotreenikassin naulakosta ja sitä voisi sanoa melkein ihmeeksi. Kyseinen kassihan on ollut paikoillaan ainakin joulukuusta lähtien... Välillä sieltä on saatettu napata noutokapula, mutta muuten se on pysynyt paikoillaan hyvin elämättömänä muistuttaen aina ulos lähtiessä, että ai niin, pitäisi ehkä joskus treenatakin. Eipä me mitään ihmeellistä kuitenkaan eilen vielä treenattu. Lähinnä katsoimme läpi liikkeiden tämänhetkisen tilanteen ja sen pohjalta varsinaisesti paneuduimme seuruun käännöksiin, noudon palautukseen ja ruutuun. Seuruuta saa kyllä lähteä taas rakentamaan pikkuketun kanssa atomitasolta lähtien ja hakea siihen vain oikeanlaista virettä, mutta emmeköhän me kokeisiinkin vielä kevään aikana jouda, mikäli saamme koepaikkoja. Ei paljoa hymyilyttänyt alkuvuodesta, kun useammasta kokeesta tuli vastauksena, että edes varasijoille ei voida ottaa enempää koirakkoja. 

Kuraisia tassuja ja pulleita massuja

5.3.2015

Kevät tulee. Kuraisista tassuista ja parroista sen viimeistään tietää. Osan näistä kuvista näittekin jo, kun liitin ne Oton syntymäpäiväpostaukseen, mutta tässä vielä kuitenkin muutamia kyseiseltä reissulta otettuja. Mutaista oli ja sen ehkä huomaakin. Kaksi pientä snautseripoikaa tuntuivat tyystin hyytyvän, vaikka kuraa ei ollut edes mahaan asti. Vaan ehkä Herra Hörökorva oli vain viisas läpsytellessään mutaa ja katsoessaan, minne ei uppoa, kun taas omistaja tyhmänä astui useamman kerran harhaan upoten nilkkojaan myöten ja palautui reissulta kengät täynnä savea. 

Otto 3v

1.3.2015
Pieni kurapartainen mies täytti eilisen ja tämän päivän välissä kolme vuotta - toivottavasti vielä pääsemme pitämään pirskeet ihan aitonakin syntymäpäivänä neljävuotiaana. Vaan hyvinhän pieni Dumbo-korvainen otus tällä hetkellä jakselee, eikä itse tiedä jääneensä paitsi kaikista synttäriherkuista. Vuosi sitten vietettiin synttäreitä vielä varsin erilaisissa merkeissä ja kaiken piti olla vasta edessä päin. Nyt sen sijaan koira on varhaiseläkkeellä, sillä on tarkka ruokavalio ja elämme päivä kerrallaan, vaikka allekirjoittaneelta tuntuukin toisinaan unohtuvan viimeinen kohta tulevaisuudesta murehtimisen tullessa tilalle. Osaisipa sitä itsekin elää yhtä kiitollisesti kuin nelijalkaiset ystävämme - ne eivät mieti, mistä jäävät paitsi.