Tänään saimme lenkkeillä aivan upeassa säässä Oton kanssa. Harmitti kyllä hirveästi jättää Santtu sisälle, mutta eihän näille mitään mahda. Santtu ei ole sopeutunut loikoiluunsa kovin mallikkaasti, vaan se on keksinyt kaikenlaista puuhaa itselleen. Pipojen tupsut ja taljat ovat aika lailla jyrsittyjä ja karvattomia tällä hetkellä. Hihnassa lyhyillä lenkeillä, jos niitä lenkeiksi edes voi kutsua, ollaan hyvin energisiä pieniä pupusia ja saan koko ajan pyytää koiraa liikkumaan rauhallisempaan tahtiin (meillä on käsky rauhallisempaan askellajiin siirtymiselle) - ei se kuitenkaan mene hihnan päähän, mutta eteneminen on varsin lennokasta.
Ja koska arki on yhtä juhlaa, niin pujahdetaan hetkeksi Oton terveysasioihin. Ottohan tosiaan kävi viime viikolla eläinlääkärissä kontrollissa ja virtsanäyte oli kerrankin puhdas eli se on todella hieno juttu! Näin ei ole tainnut olla miltei koko vuotena. Otto jatkaa erityisruuallaan, jotta kiteitä ei toivottavasti tulisikaan, mutta sen ruokavalioon saa satunnaisesti lisätä muutakin. Tämän lisäksi lähdimme eläinlääkärin johdolla selvittämään, mikä voisi aiheuttaa Oton jatkuvat sairastelut, väsymyksen ja turkin huononemisen. Eläinlääkäri teki ensin perustutkimuksen ja sydäntä kuunnellessan hän kuuli hyvin lievän mahdollisen sivuäänen, mutta se tosiaan oli niin lievä, ettei varmaksi voinut sanoa. Lisäksi Otosta otettiin liuta verikokeita ja niiden tuloksista saamme kuulla ensi viikolla. Otolta lähti testattavaksi ainakin maksa-, munuais- ja kilpirauhasarvot, sappihappotesti (maksan toiminta) ja lisäksi joitakin addisonin tautiin viittavia arvoja. Voi olla, että muutakin testattiin, sillä testattavia oli niin paljon, etten kaikkea välttämättä enää muista. Toivottavasti olemme ensi viikolla viisampia asioiden suhteen - ainakin monta sairautta saadaan suljettua pois, jos ei muuta.
Mutta nyt niihin lenkkeilykuviin - ei kovin talvista, eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti