Santtu 3 vuotta!

Niin vaan se aika vierähtää ja viimeinkin voin todeta, että Santtu taitaa pian olla aikuinen. Toisaalta Santun ikääntyessä jälleen vuodella heräävät minun pohdintani koiran ikääntymisestä - se on kolme ja ensi vuonna se on jo neljä. Viimeistään koiran lähestyessä viidennettä ikävuottaan uuden kaverin hankinta arkea ilahduttamaan alkaa olemaan ajankohtaista. Onhan siihen toki vielä kaksi vuotta, mutta kun nämäkin vuodet ovat vierähtäneet yhdessä hujauksessa, on kaksi vuotta todella lyhyt aika loppupeleissä.

Monet kerrat olen kasvattajiakin selaillut löytämättä juuri kriteerejäni vastaavia - ovatko kriteerini liian kovat? Minähän haluan vain toimivan peruskoiran. Sellaisen kuin Santtukin on. Sellaisen, joka ei pelkää omaa varjoaan ja joka voittaa pelkojaan taisteluhalunsa vuoksi. Sellaisen, josta luonnetestaaja sanoo, että se on menossa rinta rottingilla ja asenteella:"antaa tulla vaan, täältä pesee." Sellaisen, jolla on omaakin tahtoa ja joka myös toteuttaa tätä, vaikka se omistajan hermoja toisinaan raastaisikin.

Syksyn väriloistoa

Viime aikoina on tullut kuvattua hämmästyttävän paljon, jopa niin paljon, että perässä on vaikea pysyä ja kuvia ei tarvitsisi jättää varastoon myöhempää julkaisuajankohtaa varten. Niinpä nämäkin tällä kerralla julkaistavat kuvat ovat kuun alkupuolella kuvattuja ja näiden ottamisesta on ehtinyt vierähtämään jo melkein kolme viikkoa. Luonto on ehtinyt muuttamaan muotoaan näiden jälkeen paljon - syksyn väriloisto pääsi oikeuksiinsa vasta näiden ottamisen jälkeen, mutta jo nyt se on kadonnut harmaan tieltä. Ensilumikin meille sateli muutama päivä sitten antaen ensimmäisen merkin siitä, että talvi on taas tulossa, vaikka toki palasimmekin sameaan syksyyn heti seuraavana päivänä. 

ROPellikorvat

Syysloma oli ja meni, vaikka se enemmän tai vähemmän kuluikin lukemisen merkeissä. Tältä se  hyvin tiivistettynä näytti:

Lenkkeilyä kivoissa maisemissa (joskin koulujuttujen venähdettyä myös pilkkopimeässä) ja Santtu sai jopa ensimmäisen (ja hyvin luultavasti viimeisen) ROP-ruusukkeensa viikonloppuna! Santun tapauksessa ruusuke nimettiin ROPellikorvaruusukkeeksi, sillä se ei tullut edes voitosta, vaan Luusereiden agilitypäivässä kaikki palkittiin. Oli kuitenkin kivaa vaihteeksi pistäytyä niin sanotusti vähän kuplan ulkopuolellekin. Pääsin tapaamaan esimerkiksi Santun emän, siskon ja velipuolen omistajan (sekä itse velipuolenkin) ja kivahan se oli sukulaisista uutta tietoa saada. Alla vielä eräistä viime viikon seuruutreeneistä videota. 

Syysiloa

Herra Hörökorvan kanssa meillä on takanamme meidän mittakaavassamme varsin aktiivinen viikonloppu ja viikon aloitus. Perjantaina kävimme treeneissä ja herra käppänän vauhti oli jälleen hiipunut puoleen siitä, mitä se viikkoa aiemmin oli. Koska jotain hyvää pitää löytää, teki Santtu kokonaiset kepit hakien oikean välin heti alkuunsa.  Sillä on selkeästi jäänyt muistiin keppien idea, vaikka tätä epäilinkin. Nyt niihin kaivataan vain varmuutta lisää, mutta hinkkauslinjallehan ei Santun kanssa voi lähteä, joten se ottaa oman aikansa. Ehkä siitä kuitenkin joskus kisavalmiin vielä saa! Vielä kun keksisi siihen mysteeriin ratkaisun, miksi toisina kertoina kipitetään vauhdilla ja miksi toisina ei. 

Sunnuntaina suuntasimmekin epiksiin Lohjalle mölliluokkaan. Hyvin suuntaa antava ratapiirros löytyy tästä. Radan ihanneajaksi oli laitettu 38s ja etenemäksi 3m/s. Tilaa hallissa ei ollut hirveästi ja etenkin aalle asti esteet oli sijoiteltu hyvin ahtaasti - meidän kannaltamme tämä ei ollut niin hyvä asia. Vaikeimmaksi kohdaksi meille laskin 15-16 välin, johon takaaleikkaus olisi ollut toimivin, mutta Santtuhan olisi silloin liitänyt kyselemättä suoralla linjalla olevalle kontaktiesteelle, joten päädyin tekemään ei-niin-siistin ratkaisun (jos se muukaan rata niin siisti oli) ja valssaamaan ja nappaamaan koiran kirjaimellisesti melkein nenästä kiinni. 

Kuten olin arvellut, etenimme A:lle asti kuin olisimme kulkeneet liisterissä. Ei vaan lähtenyt askel kulkemaan kummallakaan. A:n jälkeen Santtu kuitenkin sai vauhtia lisää, kun ohjaajakin sai laitettua töppöstä toisen eteen. Ysihypyn ohitse kuitenkin tulimme, koska Santtu lähti jostain syystä putkelta etenemään hieman väärään suuntaan ja taisin ohjatakin huonosti kyseisen hypyn. Kymppiputkesta tultuaan Santtu suorastaan ampaisi eteen päin ja sain blokattua koiralta kulun kontaktiesteelle, vaikka karjaisuni "tähän" ei tainnutkaan olla kovin hienovarainen. Ensimmäinen ratamme tuntui todella hyvältä ja Santtukin liikkui omassa mittakaavassaan reippaasti. Toinen suorituskertamme ei tuntunut yhtä näppärältä ja minusta tuntui, että jäin varmistelemaan liikaa luottaen kuitenkin kaikista kriittisimmässä paikassa koiran lukitsemaan putkeen. Aallehan se loikkasi, kun lähdin aavistuksen liian ajoissa tieltä pois. Kontaktin Santtu kyllä otti  häntää viuhtoen, kun oli niin taitava. :--) Oma mokahan tuokin täysin oli, mutta harjoittelemaanhan me menimme. Nollaratoja ei siis tullut, mutta olin tyytyväinen suorituksiin. Oli myös lohduttavaa huomata, että nopeampi ratamme, kumpi se sitten olikaan, oli vain hieman yli ihanneajan: 38,34s.

Epiksiin meidän tekemisemme eivät vielä lopu, vaan episten jälkeen työstimme vielä Santun kanssa seuruuta illalla kotona. Ottokin pääsi hieman harjoittelemaan perusasentoa ensimmäistä kertaa - johan oli korkea aikakin, kun koira on kaksi ja puolivuotias. Otin videota Santun seuruusta ja se ei näyttänyt ollenkaan niin kamalalta kuin tuntui. Santtu piti lähes koko ajan melko hyvän paikan ja säilytti kontaktin, mutta huonohkossa vireessä paketti hajosi joissakin käännöksissä ja juoksupätkissä.

Tämän päivän seuruutreenit yllättivätkin minut täysin, sillä Santtu oli kuin räjähtävä ruutitynnyri. Hyvä, että se pysyi lapasessa! Siitä olisi pitänyt saada videota, koska hädin tuskin uskoin itse sitä. Kun samanlaisen vireen saisi useamminkin esiin, niin voisi hyvästellä seuruuongelmat. Tässähän vaan on jälleen kerran Hörökorvan kanssa se seikka, etten tiedä, mikä tämän päivän treeneissä erosi kaikista muista treeneistämme. Santun motivaation salaisuudet eivät varmaan ikinä selviä minulle.

Otin myös Oton tänään jatkamaan perusasentotreenejä ja se on kyllä käsittämättömän nopea oppija! Sillä on sivulletulon alkeet jo hyvin vahvasti hallussa ja sivulla ollessaan se liikkuu kontaktin säilyttäen ilman namilla houkuttelua oikeassa paikassa yhden askeleen ja istahtaa takaisin sivulle. Joku on varmaan käynyt salaa harjoittelemassa sen kanssa...  

Tilauksessa ihme

Oton tilanne tuntuu nyt olevan hyvin kummallinen ja se on saanut eläinlääkäritkin hämilleen. Maanantaina klinikalta soitettiin minulle viljelyn tuloksista ja kummastus oli suuri, kun kuulin, että Oton tulehdus on sitä laatua, ettei siihen oikein tehoa mitkään antibiootit. Otto kuitenkin sai kahdenkymmenen päivän kuurin jotakin yleensä ihosairauksien hoitoon käytettävää lääkettä, koska siinä on jokin ainesosa, joka saattaa auttaa. Jos tämä lääke ei auta, eivät eläinlääkäritkään tiedä, mitä tehdä. Ei siis auta kuin toivoa, että tulehdus saataisiin tällä pois.

Ansaittu nolla ja ansaittuja kymppejä

Tänään korkkasimme Santun kanssa avoimen luokan Lohjalla tokokokeessa. Lähtö kokeeseen tapahtui hieman yllättäen, kun saimme peruutuspaikan torstaina. Ei muuta kuin kokeenomaiset treenit tekemään silloin ja kaikkihan toimi! Eilen vielä hallilla teimme agilityn (Santtu oli muuten ihan super!) jälkeen viiden ja puolen minuutin paikkamakuun, sekä hieman seuruuta. Santtu teki todella kivalla vireellä, joten melko luottavaisin mielin lähdimme kohti koetta. Tiesin koiran osaavan kaikki liikkeet ja osan ihan rehellisesti kympin arvoisesti. Tuomari kokeessa oli vaihtunut Taru Torpstörmiin, josta en ollut aiemmin kuullut. 

Koepaikalla hermostusta lisäsivät onnettomat yritykseni saada herra valkoisen viretilaa nousemaan, kun se taas vaihteeksi muistutti lähinnä laamaa. Ei koe huonosti mennyt, mutta paremminkin se olisi voinut mennä. Jos jo huonolla ylsimme miltei ykköseen (ja ne puuttuvat pisteet olisi jo saanut kympin paikkamakuusta, siitä meidän normaalista paikkamakuustamme), niin ei tämä päätös varmaan liian nopeasti tullut. Tuomari kyllä oli tiukka, mutta kuitenkin reilu. Tietääpähän ainakin ansainneensa ne paperista löytyvät kympit - meitä aiemmin (olimme 5. koirakko) oli jaettu vain yksi kymppi, eikä niitä avokätisesti jaettu meidänkään jälkeemme. Ja en minä itse meille muista liikkeistä olisikaan niitä antanut. 

Paikkamakuu 7 - Oli maannut rauhallisesti, mutta ollessani miltei koiran vierellä nousi. Eikä Santtu arvatenkaan ikinä ole noussut paikkamakuusta ennen käskyä... Siinä meni se varma kymppi! Jos jotain positiivista on etsittävä, niin rivistä oli lähtenut haahuilemaan joku ja siellä uikutti joku toinen ja silti Santtu oli siellä ollut rauhallisena. 

Seuraaminen taluttimetta 7 - Huono vire näkyi. 

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5 - Huonon vireen aiheuttama huono seuruu rokotti pisteitä

Luoksetulo 10 - Ihan superjuttu! Pelkäsin pahinta, kun Santtu lähti tulemaan oikeasti todella reippaasti, mutta piru, sehän pysähtyi niille sijoilleen täydestä vauhdista! 

Seisominen  seuruun yhteydessä 10!!! - Viretila oli hieman noussut vauhdikkaan liikkeen takia, joten seuruu oli paljon parempaa. Lisäksi tämä oli ensimmäinen ei-nollille mennyt seisominen kokeessa! Vihdoinkin siitä on todiste, että se oikeasti osaa erotella käskyt... 

Noutaminen 7,5 - Yksinkertaisesti harmittaa. Ei ollut ollenkaan Santun tasoinen nouto. Sai kapulasta huonosti kiinni (näin sen jo koiran lähestyessä), joten palautti sen hitaasti ja sivulle tullessa kapula putosi. Nappasi kyllä heti suuhunsa, mutta harmittaa todella paljon. 

Kauko-ohjaus 10 - Näppärät vaihdot! 

Estehyppy 0 - Hidas, laiska lähtö esteelle ja kun kuuli jostain istu-käskyn, istui esteen eteen ja jouduin ottamaan koiran uudelleen sivulle ja siitä hyppy. Hypyn toisella puolella istui nopeasti, mutta ei lähtenyt ensimmäisellä käskyllä. Ei tosiaan ne virheet, joita odotin hypyssä.

Kokonaisvaikutus 6 - Koira katosi kehästä jonkun palautteenvaihdon aikana... (Mikähän aivotus sekin oli?!?) Onneksi ei sentään koko koe mennyt nollille! Tuomari kyllä tykkäsi Santusta ja Santtu on kuulemma ihana, kun se osaa pitää suunsa kiinni. :D Tuomari sanoi suurimmaksi ongelmakohdaksi seuruun ja sen kanssa täytyy jatkossa tehdä paljon töitä. Sehän se todellakin on kompastuskivemme. Santun pitäisi olla juuri, eikä melkein oikeassa vireessä, jotta seuruu toimisi.  

Yhteensä 153p. -> AVO2, sijoitus 3/12

Ei se siis niin huonosti mennyt, vaikka hieman harmittikin nuo pari kohtaa. Ne maksoivat meille ykköstuloksen. Ja se kehästä katoaminen! Santtu ei ole ikinä sellaista harrastanut, joten en ajatellut, että se hiipparoisi minnekään salakavalasti. Tulipahan taas muistutus itselleni, ettei Santusta aina todellakaan tiedä. Huonoa fiilistä ei kuitenkaan jäänyt onnistuneiden osioiden vuoksi ja kaiken kukkuraksi kuulin vielä, että pieni Jäävuori oli sulattanut katsojienkin sydämiä. Onhan se varmasti  melkoinen väripilkku siellä isojen koirien joukossa! :D 

 

Röntgenkuvissa... taas

Santun hyvien tulosten rinnalle on tietenkin tultava jotakin huonoakin... Ja ei, edelleenkään kyse ei ole niistä Oton luustokuvista, vaikka nekin vielä tämän vuoden puolella otetaan. Otto on nimittäin jälleen kipeänä. Perjantain agilitytreeneissä se ei ollut oma iloinen itsensä, vaan ennemminkin hieman hidas ja haluton. Karvakin on nypitty neljä kuukautta sitten, eikä se ole vieläkään kasvanut. Siispä eläinlääkärille pirauttamaan taas! 

Aika Otolle saatiin eiliselle päivälle ja sieltähän löytyi vanha tuttavuus, virtsatietulehdus höystettynä suurella määrällä virtsakiteitä, joten Otto pääsi läpivalaistavaksi - sehän röntgenkuvattiin keväällä tai kesällä samasta syystä. Selviä virtsakiviä ei ollut löytynyt, onneksi. Virtsakiteiden määrä oli ollut tällä kerralla kuitenkin niin suuri, että erikoisruokavaliollehan pieni musta joutui ja hormonipiikki tuikattiin sen enempiä ihmettelemättä. Kortisoniakin Otto sai ja kipulääkkeitä. Antibiootit tulevat jälleen jälkijunassa viljelyn valmistuttua.

Täytyy vain sanoa, että onneksi Oton kohdalla tehtiin lopulta se päätös, ettei sitä käytetä jalostukseen. Tämä sen sairastelukierre on mennyt mahdottomaksi ja väkisinkin sitä miettii, onko kyse vain huonosta tuurista, vai onko taustalla jotakin muuta. Hoidetaanko tässä vain oiretta?