Blogi Velmu Rölli Muut koirat Santtu † Sini † Ruudun takana Kalenteri

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

31.8.2014

Sanokaa, että unelmoin tai haaveilen. Ei ole mahdollista, että minulle on osunut käsiini näin nappiyksilö. Perjantai ja lauantai kuluivat enemmän tai vähemmän hevostelun merkeissä ja Santtukin pääsi pitkästä aikaa muistelemaan, miten tallilla ollaan. Jos se siis mitään muisteluita tarvitsikaan. Tomera pikkusnautseri toimi moitteettomasti. Se tuli kissojen luota pois käskyllä, ei lähtenyt ohikulkijoiden matkaan ja pysyi nätisti suurimman osan ajasta syrjässä ihan ilman käskyjäkin tekemättä kuitenkaan omia retkiä minnekään. Ja pääsi toimiva snautseri kuvausassistentinkin rooliin, kun piti saada ponin korvat höröön. Pikkusnautseri ei reagoinut silloinkaan mitenkään, kun kengittäjä takoi kenkää ja pauke oli kova. Hieno, hieno mies! Tosin teki Santtu kyllä yhden kepposen. Kengittäjän tullessa tallille se nimittäin hyppäsi tämän auton takaluukkuun ja oli lähdössä matkaan mukaan. 

Syksyinen sunnuntai

25.8.2014

Ryhmä rämä on nyt tänä viikonloppuna seikkaillut metsässä kunnolla. Viikolla lyhenevät päivät yhdistettyinä ukkoskuuroihin ovat rajanneet koulun jälkeen heitettävät metsälenkit pois, mutta aamuisin sentään on siellä seikkailtu. Vaan kyllä oli  kaksi hyvin iloista snautseria, kun pääsivät juoksemaan pidemmälle metsään sen viikolla jokaisena päivänä heitetyn samanlaisen lenkin sijaan. Oli jos jonkinmoista eläimenkoloa ja hajua! 

Mitä meille kuuluu?

20.8.2014

Ei mitään. On vaan haaveiltu vaaleanpunaisia unelmia ja oltu tekemättä yhtään mitään. Santtu on sentään tokoillut pari kertaa ja sen nouto on oikeasti todella kiva koiran ollessa oikeassa vireessä. Se suorastaan räjähtäen lähtee liikkeelle, kun saa noutokäskyn. Kaukotkin ovat oikein mainiot. Piilopaikkiskaan ei tuota ongelmia. Luoksarin stoppi on stoppi, mutta ei vielä niin nappi kuin voisi olla. Kokonaisuudessaan olisin jo raahaamassa tuota kokeeseen, jos meillä olisi hyppyeste. Hyppy toimii puunrungoilla, mutta toimiiko tokoesteellä, jonka voi kiertää takaisin tullessaan?  

Helteinen mätsärireissu

3.8.2014
Eilen selaillessani mätsärikalenteria huomasin, että Ypäjällä on tänään mätsärit ja kun kyytikin sinne järjestyi, niin olihan se lähdettävä. Matkaa kertyi suuntaansa 100 kilometriä, mutta matkaa siivittivät kummasti kauniit peltomaisemat. Muutama ihastuttava lampikin nähtiin matkalla ja ne houkuttelivat pulahtamaan. Harmillisesti kaikki koirille mahdollisesti suotuisat paikat oli aidattu riista-aidoin, joten saimme moiset suunnitelmat unohtaa.


Matkaan olimme lähteneet hieman aikataulusta edellä, joten olimme perillä hyvissä ajoin jo yhdentoista jälkeen, ensimmäisten kehien alkaessa kahdeltatoista. Aurinko porotti mukavasti pilvien takaa, mutta lämpötila pysyi kuitenkin maltillisena. Ilmoitin molemmat pieniin aikuisiin, vaikka aamulla olin vielä ollut epävarma Santun kehään viemisestä. Se ei erityisemmin piittaa kehässä olemisesta ja viime kesän jatkuvalta tuntunut ravaaminen mätsäreissä sai sen tympiintymään hommaan täysin. 


Ensimmäisenä kehään kuitenkin pääsi Otto. Otto oli paristaan ensimmäinen ja se oli varsin Oton näköinen kehäilykierros. Oton mielestä liikkuminen pomppien oli mukavampaa kuin tasainen ja tasapaksu ravaaminen, joten kovin reippaasti sen kanssa ei päästy liikkumaan. Seisotukset menivät kuitenkin hyvin siihen nähden, etten osaa asetella koiraa kovinkaan hyvin. Otto kuitenkin malttoi hyvin paikoillaan pyörimättä ympyrää tai lyömättä takamustaan maahan. Paristaan Otto sai sinisen nauhan. 

Oton jälkeen vaihdoinkin vain pannan Santun kaulaan, laitoin Oton vuorostaan häkkiin ja sitten melkein saikin olla jo menossa uudestaan kehään. Santun kehästä minulla ei jäänyt hirveästi mieleen. Mieleeni jäi ainoastaan pieni epätoivon poikanen, kun en tiennyt, miten sitä pitäisi seisottaa. Ennen sillä oli tehostekarvoja huijaamassa vaikka mitä, mutta ei enää niin hirveästi.  Santtu kuitenkin liikkui itselleen punaisen nauhan. 


Nauhakehistä sinisten kehä oli tietenkin ensimmäisenä. Otto oli huomattavasti parempi nauhakehässä ja pysyi ravilla hyvin. Pääsimme etenemään paljon järkevämmän oloista vauhtia sen kanssa töpöttelyn sijasta. Se ei kuitenkaan riittänyt sijoitukseen. Omassa nauhakehässään Santtu sen sijaan jatkoi liikkumistaan pienen punaisten neljännelle sijalle! 

Santun ikioma piilopaikka

2.8.2014

Ovatko teidän koiranne keksineet paikkoja, jonne voi piiloutua näiltä helteiltä? 

Hyvän mielen treenit


Tohon persjättö, tohon takaakierto, tohon valssi, tohon takaakierto. Älä juokse kyyryssä kuin Notre Damen kellonsoittaja, äläkä kadota ajatuksiasi. Ei kuulosta kovin erikoiselta, mutta kun hypyt olivatkin hyvin lähellä toisiaan, sai laittaa ihan tosissaan töppöstä toisen eteen minimustan kanssa. Silti tuli monia paikkoja, kun tunaroiva ohjaaja kaikessa yksinkertaisuudessaan oli myöhässä tai jalat veivät väärään suuntaan. Otolle kyllä passasi, kun ruokaa sateli (sehän teki siten kuin ohjattiin), mutta Santun kanssa ei paranisi säheltää näin. Oton kanssa on suhteellisen mutkatonta ohjaajankin harjoitella, koska se kestää toistoja.

Ei tosiaan ollut ihan ykkösten rata tällä kerralla kyseessä, mutta ei niitä aina parane rallatellakaan, jos mielii ohjaamaankin oppia vielä joskus. Siitä huolimatta Santulle löytyi varsin kiva motivaationnostatuspätkä, vaikka siinäkin oli vaikeita osia - tai siis niin ainakin luulin. Lähetys putkeen, joka vie puomin toiselle puolelle ja ohjaaja jäi lähetyspuolelle. Puomin toisella puolella oli hyppy, josta putkeen. Tällehän on jokin hienompi nimikin, mutta en muista sitä.  Otolle tämä oli hyvin vaikea, mutta Santtu ei paljoa apuohjaajaa tarvinnut.

Santtu oli kyllä todella kiva treeneissä, reipas ja innoissaan. Se irtosi hyvin putkiin ja sillä oli selkeästi hauskaa. Kyllähän Santtu esteet aina hakee, mutta eilen se oikein ampaisi heti, kun sille oli selvää, minne mennään. Eilisten treenien jälkeen ei ollenkaan harmita pitää kuukauden taukoa. Mieltä vielä piristämässä kommentit siitä, että Santtu voisi hyvin olla jo kisavalmis ykkösiin.

 

Poikien johdolla metsään

1.8.2014

Ikinä ei tiedä, minne sitä päätyy, kun tomerat pikkusnautserit kulkevat hännät pystyssä edellä ja johtavat retkeä. Tällä kerralla kuljimme varsin kallioisissa maisemissa. Oli hankalaa saada molemmat samoihin kuviin, kun niillä on niin omanlaisensa jutut. Otto yleensä säntäilee sinne tänne ja ainoastaan Santtu tallustelee edellä rauhallisena. Santunkin kuvaamisessa on omanlaisensa niksit, koska kuullessaan sulkimen äänen, se käännähtää ja pysähtyy. Myöskään kiinteä 85mm objektiivi ei ole se nappivalinta tällaisiin kuviin, vaan lyhyempi olisi ollut parempi.

PS. Jatkossa yritän latailla kuviamme tänne. Menee kyllä oma aikansa ennen kuin parin vuoden (tai edes tämän kesän) kuvasaasteet on sinne saatu, mutta ainakin yritys on hyvä.