Blogi Velmu Unto Muut koirat Rölli † Santtu † Sini † Ruudun takana Kalenteri

Ei käppänä mikään palveluskoira ole

14.2.2014
Kun koiran focus siirtyy muualle, niin se vain siirtyy muualle. Siinä vaiheessa on ihan sama, että rääkyykö omistaja jotakin käskyn tapaista vai ei. Siinä vaiheessa, kun koira toteuttaa oman suunnitelmansa mukaisesti, saattaa muiden ryhmäläisten suunnalta kuulua jotakin naurun kaltaista. Ja omistajaakin saattaa naurattaa. Sitten vielä naurun päälle omistaja kuulee otsikossa mainitut sanat ja hyvä mieli on taattu. Ei se ole, eikä sen pidäkään olla. 


Keskiviikkona meillä oli treeneissä meille vaikea rata. Omistajalla oli sormi suussa ja kysymyksiä mielessään jo rataan tutustuessa - miten ihmeessä tätä lähdetään suorittamaan? Treeneissä teimme monessa kohdassa virheitä, mutta päälimmäiseksi tunteeksi jäi kuitenkin lopulta onnistuminen. Radan pilkoimme jälleen kahteen osaan, koska kepit katkaisivat osan radasta ja tämä osoittautuikin varmasti toimivaksi ratkaisuksi meille. Ensimmäinen pätkä rataamme oli esteet 1-6. 


Jätin Santun nököttämään ykkösen taakse ja hieman epäileväisin mielin tallustelin puomin toiselle puolelle. Santtu kuitenkin haki hyvin putken vailla pienintäkään epäilystä. Neljättä hyppyä Santtu ei oikein sitten hakenutkaan. Otimme kaksi toistoa neljännelle hypylle putkesta niin, että hypyn takana oli targetti. Näiden jälkeen takaisin lähtöpaikalle ja alkupätkä uusiksi, mutta ykkösen takaahan oli lähes suora linja neloselle.. Lopun saattaa arvata. Koira kyllä odotti kiltisti lähtölupaa, mutta päätti oikoa mutkat ja ryntäsi suoraan neljännelle hypylle. Toisellakin kerralla kävi samoin ja kolmatta kertaa Santtu ei aikonut lähtöpaikalta enää lähteäkään. Kun se sitten viimein liikahti, sujui ensimmäinen pätkämme radasta hyvin.


Toinen osamme radasta sisälsi esteet 8-17, mutta sillä erolla, että keppien (15) sijasta teimme putkilla 14 ja 16 samanlaisen U:n kuin putkilla 9 ja 10. Jostain syystä kahdeksannen esteen takaakierto oli vaikea, vaikka yleensä takaakierrot ovat Santulla hyvin hallussa. Toisaalta yhdeksänneltä putkelta koiran nokka veti hyvin vahvasti neljännelle hypylle - ei tullut yllätyksenä - ja tarvitsimme hieman apua, että Santtu tajusi lähteä putkelta oikeaan suuntaan kohti toista putkea. Veikkaisin siis, että takaakierron yhtäkkiset ongelmat saattaisivat johtua targettipaikan vetävyydestä. Kokonaisuudessaan puomin toiselta puolen ohjatut U:t lopulta sujuivat hyvin ja Santtu haki hyvin putket, vaikka epäilinkin tätä suuresti rataan tutustuessani. Treeneistä jäi minulle itselleni siis hyvä mieli, vaikka saimmekin aika paljon tehdä töitä onnistumisen eteen. 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti