Blogi Velmu Rölli Muut koirat Santtu † Sini † Ruudun takana Kalenteri

Sinistä ja punaista

29.1.2013
Siinä missä olin lauantain mätsäreissä tyytyväinen Oton esittämiseen ja pettynyt Santun esittämiseen, vaihtuivat osat Vantaalla. Santun kanssa kävin kehässä ensimmäisenä ja kehän "tahti" selvästi sopi sille, kun tehtävää tuli koko ajan. Tuomarina ollut kommentoikin hieman: "Molemmat esiintyvät hyvin, mutta vanhana terrieri-ihmisenä turkin laatu ratkaisee ja siksi nauhat menevät näin" ja ilmeisesti parina olleella terrierillä oli parempi turkki, joten Santtu sai siis sinisen nauhan. Eikä haittaa yhtään, sillä Santtu esiintyi todella hyvin!

Oton kohdallakaan ei mitään katastrofin poikasta ollut ilmassa, eli käytöksen osalta Otto olikin ihan hyvä. En vain esittänyt sitä toivomallani tavalla ja kuten varmaan voidaankin todeta, olen sen suhteen melko kriittinen. Otto kuitenkin oli paristaan enemmän tuomarin mieleen, joten se sai punaisen nauhan.

Parikehien jälkeen olikin odottelua luvassa, sillä paikalla oli paljon koiria ja itse olin koirien kanssa ensimmäisten joukossa kehissämme. Pienissä pennuissa oli osallistujia yli 70 ja pienissä aikuisissa jonkin verran vähemmän, mutta ihan kiitettävästi niissäkin. Santun kanssa pääsin kuitenkin ensin sinisten kehään, jossa se esiintyi kerrankin jopa paremmin, kuin parikehässä. Vaikka selkästi muut koirat ja hajut olisivat kiinnostaneet Santtua, jaksoivat omistajan lätinät ja kuivat nakinpalaset kiinnostaa riittävästi, jotta koira keskittyi siihen, mitä olimme tekemässä. Santtu oli siis todellakin superhyvä, joten olin sen osalta todella tyytyväinen päivään.

Oton kanssa punaisten kehästä ei ole mitään erityistä mainittavaa, eli sieltäkään ei tullut sijoitusta. Esittämisessä kuitenkin olisi ollut parantamisen varaa, joten kaipaan siitä itse selkeästi harjoitusta lisää. Kummallakaan koiralla ei varsinaisesti ole suuria puutteita mielestäni käytöksessä, joten se on hyvä.

Mätsärit ovat meidän osaltamme nyt tauolla ilmeisesti helmikuun ajan, sillä ainakaan toistaiseksi kohtuullisen matkan päässä ei ole mitään ilmoitettu olevan. Ehkä on ihan hyväkin pitää välissä hieman taukoa, jotta kumpikaan ei pääse kyllästymään. Helmikuussa pojilla kuitenkin on jotain normaalista arjesta poikkeavaa luvassa silmätarkastusten ja Otolla ensimmäisten näyttelyiden puolesta.

Poikien kanssa mätsäröimässä

26.1.2013
Tänään tosiaan kävimme suunnitelmien mukaisesti Hyvinkäällä Oton ja Santun kanssa mätsäreissä hakemassa siniset nauhat ja huomenna lähdemme Vantaalle tekemään saman. 

Oton pentuluokassa oli paljon koiria - mikäli kuulemani pitää paikkaansa, oli osallistujia 84! Oton kehä sujui minusta ihan hyvin ja minulle riittävästi, eli koira ravasi, kun piti ravata ja seisoi ryhdikkäästi. Pöydälläkin oltiin mallikkaasti ja annettiin tuomarin tutkia ja katsoa hampaat. 

Santun kanssa kehäilyyn olen taas kaikkea muuta kuin tyytyväinen, sillä seisotukset menivät aivan ala-arvoisesti. Käytöksessä ei senkään kohdalla ole edelleenkään mitään moittimista, eli puutteet johtuvat täysin minun esittämisestäni ja se vasta ärsyttääkin. Ei kai tähänkään auta muu kuin harjoittelu, mutta ärsyttää se silti. Jotenkin tuntuu, että olen tosiaan ainut, joka ei osaa koiraansa esittää edukseen. Sininen nauha ei siis tullut tälläkään kerralla yllätyksenä. 

Santun parikehän jälkeen tulikin kiire pentujen sinisten kehään, sillä pääsin vasta koirien häkille, kun jo kuulutettiin kaikki siniset pennut, joten ei auttanut muu kuin vaihtaa koirat ja lähteä sinne. Ahdastahan kehässä oli ja vaikka ravatessa jaettiin koirat pienempiin ryhmiin, ei tilaa liiaksi silti ollut. Otto kuitenkin oli tässäkin kehässä ihan ok, vaikka ei jaksanutkaan seistä enää samalla tavalla kuin parikehässä (pitäisi tosiaan opetella asettelemaan koira, eikä vain seisottamaan vapaasti) ja huomio tahtoi välillä karata edellä olevaan kaverukseen. 

Santun sininen kehä olikin melkoista kaaosta, kun kaikki koirat ravuutettiin samaan aikaan - tilaa ei todellakaan ollut niin, että jonossa olisi mahtunut ravaamaan ja kun nopeammat saivat alkaa ohittamaan hitaampia, oli sekainen tilanne taattu. Joku jopa oli kuulemma meinannut potkaista (vahingossa, tietenkin) Santtua päähän, eli kertonee jotain siitä kaaoksesta. Toivottavasti huomenna tällainen asia olisi suunniteltu hieman paremmin, sillä Vantaallekin on varmasti tulossa paljon koiria. 

Tässä vielä vähän tunnelmia tältä päivältä molempien koirien kehistä:
  
 
kuvat on ottanut Minna, kiitos! 
21.1.2013
 

Lumileikkejä

18.1.2013
 
 
 
 
 

Talven riemuja

16.1.2013
 
 
 
13.1.2013
 

Viime postauksesta onkin kulunut aikaa, kun kuvausintoni on taas talven myötä hiipunut lähes olemattomiin. Uusivuosi tuli ja meni ja Sini yllätti todella positiivisesti meidät kaikki käytöksellään. Aiempina vuosina se on jopa kaatuillut lattialle, kun on tärissyt niin etteivät jalat ole pitäneet, mutta tänä vuonna se ei edes tärissyt ennen kahtatoista. Ehkäpä kaksi paukevarmaa koiraa vaikuttivat tähän, sillä meidän käytöksessämme ei tapahtunut mitään muutosta, kun verrataan esimerkiksi viime vuoteen, joka taisi olla pahin kaikista.

Uudenvuoden jälkeen ei ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista kunnes tänään, kun kävimme poikien kanssa mätsäröimässä Kirkkonummella. Ottoa en ollut suunnitellut ottavani mukaan ollenkaan, mutta kun hankimme eilen pienemmän kevythäkin (pentuajan häkki olisi aivan valtava ja veisi turhaa tilaa) mahdollisti se Oton ottamisen mukaan. Päätös tästä syntyi siis vasta eilen, joten ehdin harjoitella vain hieman Oton seisottamista ja hihnassa pomppimista ravaamista. 

Mätsäreihin lähdettiinkin sillä ajatuksella, että Santeri on käytökseltään kuriton murrosikäinen, joka keskittyy vain hajuihin ja Otto nyt on vain Otto, joka haluaa pelkästään leikkiä. Käytöksen puolesta molemmat kuitenkin yllättivät, positiivisella tavalla. Ensimmäisenä menin kehään Santun kanssa, jonka parina oli toinen käppänä. Seisotukset sujuivat mielestäni ainakin hyvin ja liikkuminen myös, vaikka kuikuileekin vielä liikaa sitä, mitä ympärillä tapahtuu. Pöydällä Santtu antoi nätisti katsoa hampaat, mutta tuomarin tunnustellessa läpi hieman "käpertyi" kokoon, eikä seisonut enää hyvin. Kokonaisuudessaan kuitenkin meni ihan hyvin ja saimme sinisen nauhan. 

Oton pentukehään olikin mentävä kiireellä, sillä pentukehä kulki nopeammin kuin pienten aikuisten kehä. Otto malttoi seisoa hyvin, mutta liikkeitä katsoessa pomppi ainakin tuomaria kohti ravatessa. Otto antoi myös pöydällä katsoa hampaat hienosti ja ekoiksi mätsäreiksi menikin mielestäni hyvin. Myös Oton kanssa saimme sinisen nauhan. 

Sinisten kehistä ei tullut mitään menestystä, mutta ainakin Otto liikkui siellä paremmin. Santtu oli hieman allapäin sinisten kehässä, eikä kannatellut edes häntäänsä itse ja oli ryhditön. Fiilis oli siis kadonnut jonnekin kokonaan. Alla vielä saamamme lyhyet arvostelut, oli kyllä kiva saada hieman kommenttia.